Dongguan 23.1.2026

Olen Kiinassa pitkästä aikaa. Ensin korona esti matkustamisen. Sitten palkkasin nuoren insinöörin, joka kävi Kiinassa puolestani. Enää ei ole koronaa eikä nuorta insinööriä.

Yllättäen huomaan, että Kiinassa oleminen tuntuu virkistävältä. Täällä on täysi tohina päällä kuten ennenkin.

Keskustelemme tarkkuusvalimon johtajan Mr Zhoun kanssa USA:n viennistä. Mr. Zhou myy USA:han espressokoneen osia ja kertoo, että asiakas ostaa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka kiinalaiset näkevät että heidän osalta kauppasota USA:n kanssa meni ohi, asiakas haluaa varmistella ja kasvattaa varastoaan, koska tilanne saattaa olla jo huomenna erilainen.

Kiinalaiset ovat hienovaraisia, joten he eivät pilkkaa Trumpia eivätkä moiti Eurooppaa heikoksi. Sen sijaan he mielellään puhuvat ylpeinä siitä, kuinka vahva Kiina on. Silmäni todistavat samaa mitä korvani kuulevat.

Liikenteessä on paljon suuria kiinalaisia sähköautoja. Näiden rinnalla perinteiset mersut ja bemarit näyttävät vaatimattomilta. Kiina on mennyt muotoilussa valtavasti eteenpäin.

Huawein myymälässä puhelimet, tabletit ja läppärit näyttävät aavistuksen tyylikkäämmiltä ja aavistuksen ohuemmilta kuin Applen tuotteet Applen myymälässä. Esillä on myös laaja valikoima värikkäitä automalleja. Myymälä sijaitsee modernissa ostosparatiisissa. Seinät ovat pelkkää lasia kaikkiin neljään suuntaan. Istahdan ison auton takapenkille. Ovi sulkeutuu nappia painamalla. Sisällä tulee ylellinen vaikutelma, kuin istuisi laajarunkoisen lentokoneen business-luokassa. 

Huawein autossa on yllättävä ominaisuus; takapenkin matkustaja voi säätää kuljettajan penkin asentoa. Toisella autovalmistajalla, Xpengillä, on lentävä auto. Sitä ei sentään vielä pysty rekisteröimään liikennekäyttöön. 

Matkan päätarkoitus on vierailla uudella tehdaspartnerillamme, joka valmistaa isoja levymetalliosia. Tapaamme tehtaan omistajan, Mr Lin, aamiaisella ravintolassa. Ravintolasali on jalkapallokentän kokoinen ja 10 metriä korkea. Tulemme aamiaiselle 9:50 ja sali on melkein täynnä. Tässä huoneessa nauttii joka päivä 3000 ihmistä aamiaisensa; pehmeitä kasvisnyyttejä, rapeita riisileivoksia, ylipehmeäksi haudutettuja possun ribsejä, pitkään kypsytettyä possun vatsalaukkua, riisipuuroa höystettynä possulla, kanalla, munalla, kasviksilla ja raikkaalla sitruunaruoholla foshanilaiseen tapaan. Maut ovat kauniisti tasapainossa. 

Ajamme tehtaalle Mr Lin vaimon Sandyn seitsenpaikkaisella sähköautolla. Auto on mattapintainen ja väriltään harmaanvihreä. Sisäverhoilu on pehmeätä vaalean oranssia nahkaa. Pysähdymme liikennevaloihin. Navigaattorin kartta näyttää paljonko menee aikaa kunnes valot vaihtuvat vihreiksi. 

Saavumme perille ja Mr Li esittelee tehtaan. Päätuotteita ovat julkisivuelementit mm. hotelleihin ja rautatieasemille. Mr Li avaa kännykän näytön kuten kirjan ja näyttää hotellin suunnitelmia. Futuristisen rakennuksen piirustukset avautuvat isolle näytölle ja tarkentuvat nopeasti yksityiskohtiin.

Käymme myös tehtaalla, joka valmistaa komposiittipaneeleita. Otan kännykällä videota tuotantoprosessista ja joudun kurkottelemaan. Koneenkäyttäjä huomaa, että haluaisin kuvata lähempää ja viittaa minut vierelleen koneenkäyttäjän korokkeelle. Sula muovimassa hohkaa kuumaa kun valssit imevät sitä kitaansa, puolen metrin päässä kännykästä. Minua huvittaa, kun ajattelen, että Suomessa tehdaskierrokselle puetaan turvakengät ja suojalasit, vaikka kierroksella ei varmasti ole sen vaarallisempaa kuin jalankulkijalla Mannerheimintiellä.