KIINAN TILANNEPÄIVITYS 2026/2

Dongguan 24.1.2026

Istun Johnin kyydissä. Moottoritie kulkee kattojen tasalla. John läiskii itseään poskille, jotta pysyisi hereillä. 

Parin vuoden päästä tulee kuluneeksi 20 vuotta kun palkkasin Johnin. Hän hankki ajokortin ja ensimmäisen autonsa silloin, yli kolmekymppisenä. Aluksi autolla ajaminen näytti kovin haparoivalta. Esimerkiksi vinkkari meni usein päälle pelkästään kun tie kaartui, mutta ei käännytty tieltä pois. Polttoaineen kulutusmittarista hän sanoi, että se on varmasti epäkunnossa, koska  se näyttää joka kerta eri lukemia. 

Nykyään John on oikein hyvä kuski, mutta hänellä on sama ongelma kuin minulla: Ratissa on vaikea pysyä hereillä. Yritän pitää keskustelua yllä ja kyselen kaikenlaista paikallisesta elämänmenosta, ettei John nukahtaisi.

John kertoo että asuntojen hinnat ovat pudonneet puoleen vuoden 2021 huipuista. Kysyn kuinka jaksavat ihmiset, joilla on asunnostaan lainaa enemmän kuin asunnon arvo. John kertoo että tähän on järjestely: Avioparit ottavat eron ja tekevät paperit niin että asunto jää vaimon nimiin ja velka jää miehen nimiin. Elämä jatkuu kuten ennenkin. Tosin mieheltä meni luottotiedot ja jatkossa vaimo hoitaa asiat joihin tarvitaan luottokorttia. Tappio järjestelystä menee pankille, mutta pankin tappiot maksetaan valtion kassasta. Kommunistinen puolue on ymmärtäväinen järjestelylle, koska sillä ylläpidetään yhteiskuntarauhaa. 

John on kotoisin Sichuanista. Johnin vaimo on kotoisin Jiangxista. Molempien kotipaikkakunta on parintuhannen kilometrin päässä Dongguanista. John kertoo että he suunnittelevat muuttavansa eläkepäiviksi Sichuaniin omalle kotipaikkakunnallensa. ”Olemme keskustelleet asiasta paljon; jos jäämme Dongguaniin, joudumme hoitamaan lapsenlapsia emmekä pääse nauttimaan vapaudesta”. Tämä oli mielenkiintoista kuulla, koska yleensä aasialaisia kulttuureita pidetään hyvin perhekeskeisinä. 

Kysyn Johnilta aikooko Kiina ottaa Taiwanin haltuunsa. John sanoo, että sotilaallisesti se olisi helppoa mutta ei Kiina sellaista tee. Tyypilliseen kiinalaiseen tapaan John sanoo: ”They will use some other way”. Aasialaiseen kulttuuriin kuuluva kärsivällisyys ja kulissien takana toimiminen tuntuvat kovin sivistyneeltä viimeaikaiseen Yhdysvaltojen toimintaan verrattuna. 

Kiinakin harmaantuu vauhdilla, joten kysyn nykyisin käytössä olevasta lapsentekorahasta. John nauraa ja kertoo rahan olevan muutama sata euroa. Sillä ei paljon lapsen kuluja maksella. Sen sijaan asuntojen hintojen puolittuminen parantaa mahdollisuuksia perheen perustamiselle. Tosin hinnat ovat edelleenkin kaukana tavallisen palkansaajan ulottumattomissa. 

John kertoo tuohtuneena opiskelukaveristaan, joka on poliisi ja jonka vaimo on valtion virkamies. Heidän eläke tulee olemaan yhteensä yli €5000. John tuhahtaa, että mihin eläkeläinen tuollaisia rahoja tarvitsee. Tavallisen tehdastyöläisen eläke on alle €200 ja se riittää hyvin elämään maaseudulla. ”This is the system and there is nothing we can do about it”

KIINAN TILANNEPÄIVITYS 2026/1

Dongguan 23.1.2026

Olen Kiinassa pitkästä aikaa. Ensin korona esti matkustamisen. Sitten palkkasin nuoren insinöörin, joka kävi Kiinassa puolestani. Enää ei ole koronaa eikä nuorta insinööriä.

Yllättäen huomaan, että Kiinassa oleminen tuntuu virkistävältä. Täällä on täysi tohina päällä kuten ennenkin.

Keskustelemme tarkkuusvalimon johtajan Mr Zhoun kanssa USA:n viennistä. Mr. Zhou myy USA:han espressokoneen osia ja kertoo, että asiakas ostaa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka kiinalaiset näkevät että heidän osalta kauppasota USA:n kanssa meni ohi, asiakas haluaa varmistella ja kasvattaa varastoaan, koska tilanne saattaa olla jo huomenna erilainen.

Kiinalaiset ovat hienovaraisia, joten he eivät pilkkaa Trumpia eivätkä moiti Eurooppaa heikoksi. Sen sijaan he mielellään puhuvat ylpeinä siitä, kuinka vahva Kiina on. Silmäni todistavat samaa mitä korvani kuulevat.

Liikenteessä on paljon suuria kiinalaisia sähköautoja. Näiden rinnalla perinteiset mersut ja bemarit näyttävät vaatimattomilta. Kiina on mennyt muotoilussa valtavasti eteenpäin.

Huawein myymälässä puhelimet, tabletit ja läppärit näyttävät aavistuksen tyylikkäämmiltä ja aavistuksen ohuemmilta kuin Applen tuotteet Applen myymälässä. Esillä on myös laaja valikoima värikkäitä automalleja. Myymälä sijaitsee modernissa ostosparatiisissa. Seinät ovat pelkkää lasia kaikkiin neljään suuntaan. Istahdan ison auton takapenkille. Ovi sulkeutuu nappia painamalla. Sisällä tulee ylellinen vaikutelma, kuin istuisi laajarunkoisen lentokoneen business-luokassa. 

Huawein autossa on yllättävä ominaisuus; takapenkin matkustaja voi säätää kuljettajan penkin asentoa. Toisella autovalmistajalla, Xpengillä, on lentävä auto. Sitä ei sentään vielä pysty rekisteröimään liikennekäyttöön. 

Matkan päätarkoitus on vierailla uudella tehdaspartnerillamme, joka valmistaa isoja levymetalliosia. Tapaamme tehtaan omistajan, Mr Lin, aamiaisella ravintolassa. Ravintolasali on jalkapallokentän kokoinen ja 10 metriä korkea. Tulemme aamiaiselle 9:50 ja sali on melkein täynnä. Tässä huoneessa nauttii joka päivä 3000 ihmistä aamiaisensa; pehmeitä kasvisnyyttejä, rapeita riisileivoksia, ylipehmeäksi haudutettuja possun ribsejä, pitkään kypsytettyä possun vatsalaukkua, riisipuuroa höystettynä possulla, kanalla, munalla, kasviksilla ja raikkaalla sitruunaruoholla foshanilaiseen tapaan. Maut ovat kauniisti tasapainossa. 

Ajamme tehtaalle Mr Lin vaimon Sandyn seitsenpaikkaisella sähköautolla. Auto on mattapintainen ja väriltään harmaanvihreä. Sisäverhoilu on pehmeätä vaalean oranssia nahkaa. Pysähdymme liikennevaloihin. Navigaattorin kartta näyttää paljonko menee aikaa kunnes valot vaihtuvat vihreiksi. 

Saavumme perille ja Mr Li esittelee tehtaan. Päätuotteita ovat julkisivuelementit mm. hotelleihin ja rautatieasemille. Mr Li avaa kännykän näytön kuten kirjan ja näyttää hotellin suunnitelmia. Futuristisen rakennuksen piirustukset avautuvat isolle näytölle ja tarkentuvat nopeasti yksityiskohtiin.

Käymme myös tehtaalla, joka valmistaa komposiittipaneeleita. Otan kännykällä videota tuotantoprosessista ja joudun kurkottelemaan. Koneenkäyttäjä huomaa, että haluaisin kuvata lähempää ja viittaa minut vierelleen koneenkäyttäjän korokkeelle. Sula muovimassa hohkaa kuumaa kun valssit imevät sitä kitaansa, puolen metrin päässä kännykästä. Minua huvittaa, kun ajattelen, että Suomessa tehdaskierrokselle puetaan turvakengät ja suojalasit, vaikka kierroksella ei varmasti ole sen vaarallisempaa kuin jalankulkijalla Mannerheimintiellä. 

YLIMÄÄRÄINEN YHTIÖKOKOUS, OSA 2

Espoossa, 20.3.2023, klo 05:15

Olen koiran kanssa aamulenkillä. Reittimme kulkee rannassa olevan aukion kautta ystäväni talon ohi. Remonttimiehet tulisivat kulkemaan kohteeseen samaa reittiä. Katselen kohdetta ja mietin että mitä helvettiä tässä yhtiössä on tekeillä. Käyn jälleen ylimääräisen yhtiökokouksen asioita mielessäni läpi.

Isännöitsijällä oli pakonomainen tarve saada remontti käyntiin nopeasti. Kokouksessa hän ilmoitti saaneensa samana päivänä tiedon: 

Espoon kaupunki on aloittamassa rannassa olevan aukion kunnostuksen tulevana kesänä ja meidän on saatava remontti tehtyä ennen kuin aukion kunnostus alkaa. Aukion läpi ei pysty kulkemaan remonttikalustolla kunnostuksen aikana. Ja jos remontti tehdään vasta aukion kunnostuksen jälkeen, niin sitten meidän hiekkapuhallusautot ja muu raskas kalusto ajaa juuri kunnostetun aukion läpi ja vahingoittaa aukion ja me maksamme sitten aukionkin korjaukset” 

Kävelemme nyt juuri sitä reittiä josta isännöitsijä puhui. Kävelemme pelastustietä. Isännöitsijän mukaan aukion kunnostus tulee siis sulkemaan pelastustien kahdeksi vuodeksi. 

Katselemme koiran kanssa julkisivua. Kolme neljästä osakkaasta on laitattanut parvekkeelle lasitukset omalla kustannuksellaan. Konsultti kertoi kokouksessa, että ennen parvekkeiden hiekkapuhallusta osakkaat vastaavat parvekelasien irrottamisesta ja hävittämisestä. Nykyiset lasit tulee hävittää, koska tilalle tullaan asentamaan uudet. Parvekkeiden mitat kuulemma muuttuvat, joten nykyisiä laseja ei voi asentaa takaisin. En ymmärrä miksi parvekkeiden mitat muuttuvat. Nehän on tarkoitus vain hiekkapuhaltaa ja maalata. 

Kierrämme taloa. En näe halkeilevia elementtisaumoja. Kokeilen painaa sormella muutamasta kohdasta. Saumat ovat elastisia ja elementeissä kiinni. Etsin kohtaa josta oli kuva konsultin esityksessä. Kuvassa oli halkeillut sauma, josta oli painettu puukolla läpi. Esityksessä ei ollut muita kuvia saumoista. Rikkinäisen sauman kuva ei ole edustava kuvaamaan tätä kohdetta. En löydä puukotettua kohtaa. 

Kokouskutsun mukaan syöksytorviin tullaan asentamaan saattolämmitys, mutta konsultin esityksen kohdassa “Korjauksen sisältö” tätä ei mainittu. Saattolämmityksestä ei kukaan maininnut kokouksessa sanallakaan. En voi tietää oliko saattolämmityksen tarkoitus kuulua urakkaan vai ei. Meille ei näytetty kokouksessa mitään suunnitelmaa, ei tarjouksia, ei tarjouspyyntöjä. Meille ei edes kerrottu mihin hintaan urakkaa on tarjottu. Konsultti kertoi, että hinta on liikesalaisuus koska urakkasopimusta ei ole vielä allekirjoitettu. 

Olin kokouksen jälkeen niin tuohduksissa, että sain nukuttua seuraavana yönä vain puolitoista tuntia. Minua kouraisee taas vatsanpohjasta kun katselen taloa ja mietin tätä projektia.

YLIMÄÄRÄINEN YHTIÖKOKOUS

Espoossa, maaliskuu 2023

Taloyhtiön hallitus hakee ylimääräiseltä yhtiökokoukselta valtuuksia hurjalle remonttilainalle, pitkälti kolmatta miljoonaa euroa. Espoolaisessa yhtiössä on noin 45 huoneistoa, joiden pinta-ala on keskimäärin 55 – 60 m2.

Hallituksen kaavaileman remontin kustannusarvio on yli kaksinkertainen osakastilaisuudessa esitettyyn verrattuna. Tieto muuttuneesta kustannusarviosta ilmenee vasta ylimääräisen yhtiökokouksen kutsusta. Osakkaat ovat kutsun saatuaan pyytäneet remonttiin liittyviä tietoja, mutta hallitus kieltäytyy toimittamasta. 

Asun samalla alueella samankaltaisessa talossa. Meillä on jo tehty vastaavat remontit mutta paljon pienemmin kustannuksin. Sappeni alkaa kiehumaan ja tarjoudun kokoukseen ystäväni avustajaksi.

Kokoustilaksi on valittu neukkari kahdeksan kilometrin päässä talosta. ”Talossa asuu paljon iäkästä porukkaa, joten paikka on valittu kaukaa etteivät tulisi paikalle”, ajattelen kokoukseen ajaessani.

Kun saavun kokoustilaan, isännöitsijä hymyilee ystävällisesti. Kättelen häntä ja esittäydyn osakkaan avustajaksi. Isännöitsijän hymy hyytyy. 

Kokouksen puheenjohtajaksi valitaan hallituksen puheenjohtaja, joka kutsuu isännöitsijän sihteeriksi. Paikalla on myös projektipäällikkönä toimiva rakennuttamiskonsultti. 

Kysyttäessä isännöitsijä kertoo hankkeen valmisteluun käytetyn toistaiseksi yli 50 tuhatta euroa. ”Uskomatonta, tämähän olisi meidän talossa puolen vuoden hoitovastikkeet”, ajattelen järkyttyneenä. 

Osoittautuu että projektipäällikön tuntemus talosta on vaatimatonta. Ei esimerkiksi tiedä talon rakennusvuotta edes kymmenen vuoden tarkkuudella. Ei myöskään tiedä ovatko elementtisaumat alkuperäiset, vaikka niiden uusiminen kuuluu korjaussuunnitelmaan. 

Hallituksen saamia urakkatarjouksia ei meille näytetä. Ei edes kerrota mihin hintaan urakoitsijat ovat urakan tarjonneet. Osakkeenomistajille kerrotaan, että urakoitsijaa ei ole vielä valittu, vaikka kokouskutsun mukaan urakka on alkamassa n. kolmen viikon sisällä. 

Pyydän että osakkeenomistajille esitellään kustannuserittely. Ilmenee ettei sellaista ole. Isännöitsijä ei pysty antamaan edes karkeata arviota miten kustannukset jakautuvat. Eikä projektipäällikkö. Eikä kukaan muukaan. 

Pyydän saada edes tarjouspyynnön osakkeenomistajien nähtäväksi, jotta näkisimme millä tavalla tarjoukset on pyydetty. Tarjouspyyntöäkään ei näytetä. Isännöitsijä ja projektipäällikkö pelottelevat mitä kaikkea kauheata tapahtuu jos remonttia ei aloiteta nopeasti.

Keskustelu käy vilkkaana. Osakkaissa on yllättävän paljon hallituksen kannalle asettuneita. Ihmettelen kuinka näin moni voi kannattaa hanketta, ja mietin että äänestyksestä saattaa tulla tiukka. 

Kesken kaiken projektipäällikkö julistaa itsensä kokouksen puheenjohtajaksi. Olin suunnitellut ennen kokousta että pysyn rauhallisena, mutta tämä on niin käsittämätön veto, että en hillitse itseäni. Hyökkään välittömästi ja raivoan: ”Ei käy, kokous on jo puheenjohtajansa valinnut”. Vastauksena tähän konsultti nauraa minulle. Sanon: “On erittäin pahaa osakkaiden aliarviointia jos nauraa sille ettei yhtiökokous suostu vaihtamaan puheenjohtajaa konsultin omalla ilmoituksella”. Tämän jälkeen kokeneen konsultin kasvot palaavat pokeriasentoon.

Saamme kokouksen takaisin ruotuun, mutta meillä oli tosiaankin puheenjohtaja vaihtumassa kesken kokouksen. 

Olen printannut taulukon jossa on huoneistojen osakemäärät ja kaksi tyhjää ruutua, ensimmäinen ruutu kyllä-äänille ja toinen ruutu ei-äänille. Äänestys alkaa: Ensimmäinen osakas hallituksen esityksen puolesta, seuraavat viisi osakasta vastaan, sitten puolesta, sitten kaksi peräkkäistä vastaan, kolme peräkkäistä puolesta, jne. Katson sivusilmällä huoneistojen äänimääriä vasemmanpuoleisesta sarakkeesta ja kädet hikoavat. Ajattelen huolestuneena, että puheenjohtajan käsissä olevat valtakirjat ovat vielä tulossa. Kun puolet osakkaista on äänestänyt, hallituksen esityksen kaatuminen alkaa näyttää todennäköiseltä. Vielä muutaman osakkaan äänet ja nyt se on varmaa; hallitus ei saa hakemaansa valtuutusta. Useamman päivän jatkunut kokouksen odottaminen on päättynyt toivottuun tulokseen. 

Teen vielä äänestyksen jälkeen ehdotuksen että hallitus toimittaisi remontin suunnitteluun liittyvää aineistoa osakkaalle jonka avustajana toimin. Ehdotus saa kannatusta, mutta puheenjohtaja sanoo konsultin ohjaamana ettei tähän voi suostua, koska tällaista esitystä ei ole mainittu kokouskutsussa. 

Hallituksen puheenjohtaja pyytää osakkailta evästystä jatkoa varten. Kokous kehottaa hallitusta mm. avoimempaan tiedotukseen, esittelemänsä hankkeen kustannusarvion erittelyyn sekä pyytämään erillistarjoukset kahdesta osa-alueesta, joita osakkaat pitävät tärkeimpinä. Konsultti sanoo, että voidaan toki pyytää erillistarjouksia, mutta kokonaiskustannukset tulevat olemaan siinä tapauksessa korkeammat. En suostu ymmärtämään logiikkaa. Aikaisemmin itse konsulttikin on myöntänyt, että pääurakoitsija ottaa siivun jokaisesta teettämästään aliurakasta

Isännöitsijä kertoo, että varsinainen yhtiökokous pidetään mahdollisesti toukokuussa tai kesäkuussa. Ajattelen että kuulostaapa epämääräiseltä, mutta jään mielenkiinnolla odottelemaan. Toivon pääseväni siihenkin avustajaksi.

MITÄ KIINAN JÄLKEEN

Syyskuussa 2017

Mr Guo on pienen koneistamon omistaja. Toimistossa on hyvä ilmanvaihto, joten tupakan haju ei ole piintynyt. Pöydällä on pinkki fidget spinner. Laitan spinnerin pyörimään ja kysyn valmistaako Guo näitä. John ei tullut vielä toimistoon, mutta Guo ymmärtää vähän englantia ja puistelee nauraen päätään. Guo on aina hyväntuulinen.

John tulee toimistoon ja alamme keskustelemaan bisneksestä. Guo toistaa samaa mitä kaikki tehtaanjohtajat nykyään puhuvat Dongguanissa. Työvoimaa on niin vaikea saada. Tilauskirjat ovat täynnä, mutta ei ole tekijöitä. Guo on ostanut uusia koneita, mutta osa koneista seisoo, koska niille ei ole käyttäjiä. Guolla on 20 työntekijää, mutta hän haluaisi palkata vähintään toisen mokoman. Uusia työntekijöitä on palkattu paljon viimeisen vuoden kuluessa, mutta työntekijät lopettavat heti kun saavat akuutin rahatarpeensa paikattua.

Työvoimasta on ollut Dongguanissa pula ainakin viimeiset kaksi vuotta. Dongguan on maailman tehdas. Tilaukset tulevat edelleen tänne vanhasta muistista. Nyt kapasiteetti näyttää olevan ehtymässä. Tilanne on täysin erilainen kuin muutama vuosi sitten.

Teepöydällä on kolmijalkainen sammakko; kaksi etujalkaa ja yksi takajalka. Meillä on kotitoimistolla samanlainen. Kiinalaisen uskomuksen mukaan kolmijalkainen sammakko pitää huolen siitä että firman kassavirta pysyy positiivisena. Yhtäkkiä tajuan: Raha menee sisään kahden jalan kautta mutta ulos vain yhden jalan kautta! Näinhän sen täytyy olla. Naputan kiinalaisittain pöytää etu- ja keskisormella kiitokseksi kun Mr Guo kaataa teetä pieneen kuppiin.

Keskustelu rönsyilee. John kertoo Shenzhenissä asuvasta kaveristaan, jolta lähti kortti kuivumaan viideksi vuodeksi ajettuaan muutaman kaljan jälkeen. Kaverilla on Porsche ja Audi. John kertoo sanoneensa kaverilleen ”no problem I can drive your car” ja nauraa sydämensä pohjasta.

Toimistoon tulee Mr Guon 14-vuotias poika. Anton kertoo olevansa yksityiskoulussa ja puhuu hyvää englantia. Koulupäivä alkaa aamulenkillä kuudelta ja päättyy läksyjen tekemiseen yhdeksältä illalla. Kiinan tulevaisuus taitaa olla osaamisessa pikemmin kuin halvassa työvoimassa.

Aikaisemmin työnteko tehtaissa perustui olosuhteiden pakkoon. Nuorten aikuisten piti elättää itsensä ja suuret perheensä. Nälkä ajoi nuorison maaseudulta tehtaisiin. Nykyään perheet ovat pienempiä ja elintaso maaseudullakin korkeampi. Nuorisolla on vaihtoehtoja tehdastyölle.

Kiina on edelleen hyvä paikka tehdä tuotantoa. Yhteiskunta ja pelisäännöt ovat vakaammat kuin monessa vaihtoehtoisessa paikassa. Osaaminen ja infrastruktuuri ovat korkeatasoisia. Tekeminen on dynaamista. Kustannustaso nousee kuitenkin nopeasti. Siksi olemme jo hyvän aikaa miettineet ja selvitelleet vaihtoehtoisia valmistuspaikkoja. Löytyvätkö ne Intiasta, Vietnamista, Thaimaasta, Filippiineiltä… vinkkejä otetaan vastaan.

ITSEHILLINTÄÄ

Raivoan Johnille maalaustyössä tapahtuneesta virheestä. John puolustautuu, naama alkaa punottamaan ja suu vääntyy kammottavalle kaarelle. Tehtaan omistaja Mr Li katsoo silmät pyöreänä kinasteluamme. Tajuan pyöristyneet silmät vasta kun Jukka huomaamattomasti kehottaa minua lopettamaan.

Täällä pitää käyttäytyä hillitysti, pitää osata luovia. Miksi unohdan tämän aina. Minulle kerrottiin jo ensimmäisellä Kiinan matkalla että kiinalaisten kanssa pitää luovia. Kehun ymmärtäväni kiinalaista kulttuuria mutta taas sorruin. Nyt hakkaan tämän kallooni. Kiinalaista ei ikinä arvostella kun muita on läsnä, ei vaikka kuinka tekisi mieli ja olisi aihetta. Jos arvostelet, olet itse suurin häviäjä. En osaa laskea kuinka monta kertaa olen tehnyt saman virheen.

Jukka on herrasmies ja kiinalaisen kulttuurin osaaja. Onneksi olen saanut Jukan tiimiimme. Katson kadehtien kun Jukka laulaa lounaalla Annan kanssa duettona kiinalaisen tunteellisen laulun. Annasta näkee naapurikabinettiin saakka kuinka hän nauttii. Annan suhtautuminen minuun on ollut varauksellista pitkään, mutta Jukan seurasta hän nauttii. Ymmärrän alakuloisena saavani mitä olen tilannut. Samalla olen iloinen, että meillä on Jukka pehmentämässä GSF:n suomalaisia kasvoja. Ehkäpä minäkin opin Jukan esimerkillä olemaan parempi kiinalainen.

Seuraavalla matkalla meillä on vaikeuksia hieman isomman tehtaan kanssa ja ehdotan Johnille, että menisimme omistajan juttusille. John painottaa, että jos juttelemme omistajan kanssa, meidän täytyy ilmaista asiamme kiertoteitse, luovia. Emme voi sanoa omistajalle, että heidän managerit ja työntekijät eivät hallitse tehtäviään. John muistuttaa minua tapahtumasta vuosia sitten. Olin kertonut tehtaan hongkongilaiselle omistajalle, että heidän laatupäällikkö Kiinan tehtaalla on toivoton tapaus. Sanomisieni johdosta manageri sai potkut. Tästä on jo aikaa, mutta en vieläkään tiedä pitäisikö asiasta olla pahoillaan vai ei. Johnin mielestä selvästikin pitäisi.

Istumme taas lounaalla. John höpöttää tehtaan projektipäällikön ja autokuskin kanssa. Istumme Annan kanssa vierekkäin hiljaa: Ei hyvä. Otan kännykästä kiinan kielen muistilistani esille ja alan “jutella” Annan kanssa. “Mikä tämä” -Riisinuudeli, “Mikä tämä” -Katkarapu, “Mikä tämä” -Sieni. Käytyämme ruokalajit läpi näytämme toisillemme valokuvia kännyköistä ja käytämme webbitulkkia. Seppälä avantouinnilla, Seppälä hiekkaposkena. Anna nauraa melkein hulvattomasti. Olisikohan jää särkymässä.

MITEN NIIN LAUMASIELUJA

Asuntojen hinnat ovat monissa Kiinan kaupungeissa kaksinkertaistuneet viimeisen vuoden kuluessa. Tämä on tilanne myös Dongguanissa.

Johnilla on kaksi pientä lasta ja 90 neliön kämppä. Vuosi sitten Johnin vaimo painosti hankkimaan isomman kodin. Hinnat olivat kuluneiden vuosien aikana nousseet raketin lailla. John ei uskonut hintojen nousun jatkuvan ja halusi odottaa hetkosen että hinnat putoaisivat. Sittemmin mahdollisuus muuttaa isompaan on karannut käsistä ja vaimo pitää huolen, että tämä ei pääse Johnilta unohtumaan.

Herrat Zhang ja Wang ovat yhtiökumppaneita. He ostivat asunnot vuosi sitten. Kaikki taloryhmän 2 000 huoneistoa myytiin kun rakentaminen oli päässyt vauhtiin. Molemmat miehet perheineen muuttivat asuntoihinsa viime viikolla, jolloin hinnat alueella olivat kaksinkertaistuneet ostohetkestä. Herra Zhou on kolmas partneri samassa tehtaassa. Myös hän yritti tehdä kaupat, mutta ei ollut tarpeeksi vikkelä saadakseen asunnon samasta yhtiöstä. Tontille rakennettiin lisää taloja ja Herra Zhou teki kaupat 10 kuukautta myöhemmin, jolloin 108-neliöisen huoneiston hinta oli pitkälti yli puoli miljoonaa Yuania kalliimpi.

Herrat Zhang, Wang ja Zhou eivät myy vanhoja asuntojaan. Heidän mielestä syytä huoleen ei ole, koska naapurikaupungeissa Shenzhenissä ja Guangzhoussa hinnat ovat kolminkertaiset Dongguaniin verrattuna.

Ihmettelemme Johnin kanssa miten ihmisillä on varaa maksaa asunnoista tällaisia hintoja. Palkat nousevat kuitenkin vain 10 prosentin vuosivauhtia. Pankit vaativat 20 – 30 prosentin omarahoitusosuuden ja asuntolainan korko on viisi prosenttia. Tilanne panee miettimään, lainataanko omarahoitusosuutta pimeiltä markkinoilta kovalla korolla.

Meitä naurattaa, että silloin kun hinnat olivat alhaalla, kukaan ei halunnut ostaa, mutta nyt kun on kallista, kaikki haluavat. Ihmisiä houkutellaan myyntitilaisuuksiin muutama sata henkeä tarjoamalla rahaa. Näin tilaisuuksiin syntyy kunnon jonot ja asunnoista kiinnostuvat myös ne, joita ei ole ostettu paikalle. Kokonaiset talot saadaan usein myytyä parissa kolmessa tunnissa. Monet ostavat asunnon sijoitusmielessä ja jättävät sen tyhjilleen.

Hallintoviranomaiset eivät halua jarruttaa kehitystä, päinvastoin. Kovemmat asuntojen hinnat tarkoittavat kovempaa maan hintaa. Tämä merkitsee lisää myyntituloja kaupungeille, jotka myyvät tontteja rakennusyhtiöille. Nyt tonttien hinnat ovat pilvissä ja jokaisesta tonttikaupasta siirtyy kelpo siivut korkeiden virkamiesten taskuihin.

Tällä hetkellä kaikki ovat iloisia paitsi ne jotka jättivät ostoksen tekemättä silloin kun vielä sai halvalla…

AY-LIIKKEEN ALASAJO

Media mäiskii Sipilää ja hallitusta pinnallisin perustein. Sipilää on arvosteltu poukkoilevaksi, malttamattomaksi ja työmarkkinoita tuntemattomaksi. Media on myös tuominnut EK:n huonosta pelisilmästä. Se kun sanoutui irti keskitetyistä ratkaisuista ja tällä tavalla antoi AKT:lle syyn jättäytyä ulos yhteiskuntasopimusneuvotteluista.

Todellisuudessahan asiat etenevät juuri kuten Sipilä ilmoitti muodostettuaan hallituksen ja hyvä niin. Hallitus antoi AY-liikkeelle kaksi vaihtoehtoa: Parannetaan kilpailukykyä tai itketään ja parannetaan kilpailukykyä. Ei Sipilä poukkoile, vaan hän etsii vaihtoehtoisia ratkaisuja kansaa kuuntelemalla. Ei Sipilä ole malttamaton, vaan hän pyrkii toimimaan järjellisissä aikatauluissa. Ja kyllä Sipilä tuntee työmarkkinakujeet liiankin hyvin. Juuri sen takia hän haluaakin järjestelmää uudistaa.

Yhteiskuntasopimuksen keskeisiä kohtia olisi ollut liittokohtaiset neuvottelut, joten EK:n ilmoituksessakaan ei ollut mitään uutta. On vain hyvä, että asiat sanotaan selkeästi eikä edetä väärien mielikuvien valossa.

Siinä vaiheessa kun Sipilä ilmoitti, ettei hyväksy SAK:n äärimaltillista palkkaratkaisua, ihmettelin hieman. Minusta SAK:n tarjous oli niin hyvä, että se olisi kannattanut hyväksyä, kunnes oivalsin, että hallituksella on todellakin kovat piipussa.

AKT torppasi yhteiskuntasopimuksen. Se että Lauri Lyly moittii EK:ta neuvotteluiden katkaisemisesta, on tietenkin ainoa mitä Lyly voi julkisuuteen sanoa, vaikka onkin samaa mieltä kuin EK. Eihän sopimusta tietenkään voi tehdä ilman AKT:ta. AKT on häirikkö, joka ei välitä Suomen tulevaisuudesta eikä omien jäsentensä parhaasta. AKT on riittävän monta kertaa osoittanut pystyvänsä lamauttamaan Suomen, vaikka heidän jäsenet ovat ravintoketjussa viimeisinä. Ahtaajaa tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun joku muu on tuotteen kehittänyt, valmistanut, rahoittanut ja myynyt.

Nyt edetään pakkolakien kanssa demokraattisesti muodostetun hallituksen voimin. Työntekijäjärjestöt ovat alkaneet vihjailla, että liittokohtaisista neuvotteluista tulee riitaisat ja heikennykset ehtoihin tullaan kompensoimaan kovilla palkankorotusvaatimuksilla. Vihjailujen mukaan tilanne tulee johtamaan laajoihin lakkoihin.

Itse asiassa, AY-liike on nyt todella ahtaalla. Järjestöillä ei ole vahvaa kansan tukea ja tuki jopa omalta kenttäväeltä horjuu. Laajojen lakkojen takia BKT saattaa romahtaa 2016 – 2017 esim. 10%, mutta mitäpä siitä. Uudistuakseen on joskus tarpeen koukata todella syvältä. Toinen vaihtoehto on, että kenttä ei enää suostu AY-pamppujen itsemurhatoimiin.

Hallitus on harvinaisen päättäväinen toimissaan. Päällisin puolin on yllättävää, että perussuomalaisetkin ovat mukana rintamassa, vaikka populistien perässä singahtelevat äänestäjät ovat siirtyneet takaisin SDP:n kannattajiksi. Olen kuitenkin vakuuttunut, että Suomen kilpailukyvyn palauttaminen Sipilän hallituksessa tulee osoittautumaan Soinin suurimmaksi saavutukseksi.

AKT REKKAKUSKIN SILMIN

Tunnen erään rekkakuskin. Hänen näkemyksensä AKT:sta on karu. Ohessa suora lainaus:

—————————-

On se jännä pulju. En tiedä enää yhtään kuskia joka kuuluisi tähän läävään (liittoon) tai ainakaan eivät kehtaa tunnustaa. Muistelen, että 5 kuljettajaa on kuulunut liittoon, mutta sittemmin eronneet. Kukaan tai mikään muu taho ei kuse kuljetusalan muroihin yhtä rankasti vuodesta toiseen.

Puualaa viimeiset vuodet läheltä seuranneena voin vain todeta, että AKT ja ahtaajat ovat yksi iso saatana. Otetaan esimerkkitilanne, että palaisin takaisin satamasta lähteviin kuljetuksiin. AKT keksisi, että nytpä ahtaajat viikoksi lakkoon. Ensin vähenisi/loppuisi minulta työt ja samaan aikaan sahat painavat puuta pihalle odottamaan ulkomaille lähteviä kuljetuksia. Jossain vaiheessa sahat ilmoittavat varastojen olevan täynnä ja puunhakkuuta täytyy rajoittaa/seisauttaa. Ja koska lumipallo tykkää pyöriä niin jossain välissä ison firman iso setä ulkomailla keksii, että Suomesta viivästyneistä puukuljetuksista tulee sanktioita tai pahimmassa tapauksessa etsivät toisen toimittajan. Siinä vaiheessa työt vähenevät niin hakkuu- kuin kuljetuspuolella, puhumattakaan sahoista, varastoista jne.

AKT:n ongelmaksi on muodostunut osaltaan liian laaja-alainen ”asiakaskenttä”. Kontteja ajavan perus-Reiskan on vaikea asennoitua siihen, että ahtaajat menevät tukilakkoon lentoemäntien taukoaikariitojen takia. Siellä sitten on Reiska joka saa todennäköisesti palkkansa jollain tapaa laittomin perustein (määrän, kilometrien tai auton tulojen mukaan) tai ainakin saa vajaata palkkaa odotusajoilta jolloin auto ei liiku. Ja Reiskan pitäisi nyt vaan ymmärtää, että tässä sitä monta kymmentä/sataa kuljettajaa seisoo minimipalkalla/palkatta yhteisen hyvän takia. Samaan aikaan AKT:n toimet harmaan talouden, kabotaasikuljetusten ja kaikenlaisen AUTOILLA tapahtuvan kuljetuksen suhteen ovat riittämättömät ja suorastaan näkymättömät.

Alalla on myös Erittäin suuri määrä yrittäjäkuljettajia ja muutaman auton yrityksiä ja silloin harvoin kun AKT jollain tapaa puuttuu autoalaan niin se tapahtuu polkemalla pienyrittäjiä jotka maksavat muutenkin suurimman laskun AKTn lakoista. Ahtaajat ovat ensimmäisenä lakossa ja satamasta ajavat autot ovat käytännössä kokonaan yrittäjäkuljettajia ja parin kuskin firmoja pienen pienillä katteilla (joitakin kuljetuksia ajetaan jopa miinusmerkkisinä…)

AKT on uskomattoman ristiriitainen toimija. Aina nousee verenpaine pelkästä nimen kuulemisesta. Suomessa on kuitenkin vain kourallinen isoja kuljetusyrityksiä joiden työntekijöille AKT:n toimet saattavat olla joskus positiivisia. Varsinkin jos on työtä vieroksuvaa sorttia, esim. VR transpoint = valtionyhtiö, yksi suomen suurimmista hinnanpolkijoista, ulkomaisen työvoiman käyttäjistä ja kabotaasisäädösten rikkureista ja/tai harmaalla alueella kulkijoista.

Kaukokiito/Kiitolinja toimivat jatkuvasti enenevissä määrin yrittäjäkuljettajien varassa, kuten kaikki ulkomaiset toimijat (Schenker, DHL, jne). Sitten on nämä muuten vain erikoiset kuten Ahola transport (tutummin jeesuskiito, uskovaisten pulju) jonka nykyiset käytännöt ovat alipalkattuine virolaisine kuskeineen, pitkäkilpisine autoineen melko kaukana alkuaikojen jumalaa pelkäävästä ja alkoholin kuljettajilta kieltäneestä paimenten yrityksestä. Onhan näitä. Kuljetusala on erittäin rikkonainen paletti, jonka sisällä taistelee harmaa talous, laittomuus, ulkomaalaiset, hinnanpolkijat, hyväveliverkostoituneet jättitoimijat, hädintuskin peruskoulusta valmistuneet yrittäjäkuljettajat ja innovatiiviset pienyritykset. Kukaan ei oikein tiedä miten hallita koko kenttää, eikä ole keksitty tai ehkä edes yritetty löytää yhteistä linjaa oikeastaan mihinkään aiheeseen.

—————————-

PELIMIES

Dongguan 18.9.2015

Mr Pong ja Mr Lau istuvat johtajahuoneen teepöydän takana muhkealla nahkasohvalla, joka ei enää kiiltele uutuuttaan. Mr Pongin vasemman ranteen ympäri kiertää viiriäisenmunan kokoisia lakattuja puuhelmiä. Helmissä on mustia pisteryhmiä, jotka tuovat mieleen arpakuution silmät. Osittain korun alle jää kello, jonka ranneke on valmistettu kullatuista ja metallinvärisistä paloista. Rannekkeen kiilto on himmeä. Käsivarressa on kulunut tatuointi.

Mr Pong kaataa höyryävää vettä teekuppeihin ja sivelee niitä paksulla harjalla. Ilmastointilaite puhaltaa turhan kylmää ilmaa ja paperit yrittävät lähteä lentoon. Mr Pongin pikkusormessa on pitkä kynsi, toimistomiehen trademark. Samassa sormessa langanohut kultasormus. Teekannua liikuttavan käden liikkeestä puuttuu entinen notkeus. ilme on vakava, vaikka kasvoille tuleekin hetkeksi leveä hymy, joka ennen oli myös aurinkoinen. Mr Pong kääntelee teekuppeja puisilla pihdeillä toistensa sisällä ja huuhtelee näin jokaisen. Teepöytä on moniulotteinen massiivipuinen veistos, jonka tasot ovat oikealla korkeudella nojatuoleissa istujille.

Mr Pongin puhelin piippaa – chat gallery – mutta hän ei nappaa luuria käteensä. Noitahan riittää. Mr Pong on pelimies. Hän on hiljattain vaihtanut vaimon nuorempaan ja heillä on tuore vauva.

Herrat Pong ja Lau keskustelevat Johnin kanssa. Keskustelu käy asiallisena. Puhuvat tuotemuutoksista ja mallikappaleiden aikatauluista. Keskustelu näyttää ja kuulostaa samanlaiselta kuin ennenkin. Tällaisia kiinalaiset ovat; kasvoja ei saa menettää ja tyytymättömyyttä ei osoiteta kun ollaan kuitenkin yhdessä päätetty jatkaa.

Mr Pong poistuu huoneesta. Mr Lau asettuu sohvan päähän jalat puoliksi päällekkäin, rentoutuu hieman ja keskustelee Johnin kanssa hyväntuulisena. Istuu kyyryssä. Ylävartalo nojaa jalkojen päällä lepäävään vatsaan. Paksu niska pullottaa vaikka pää lepää omalla painollaan loivasti eteenpäin. Muistuttaa nauravaa Buddhaa. Välillä Mr Lau vakavoituu ja hiljentää ääntä; arvelen hänen puhuvan Mr Pongistä.

Huoneeseen on tullut myös tehtaan pienosakas, nuori suunnittelija, joka on positiivisessa mielessä täynnä virtaa. En ole nähnyt aikaisemmin Mr Chania yhtä iloisena ja energisenä. Selaamme ilmavirrassa lepattavia piirustuksia ja käymme lyhyessä ajassa läpi lukuisan määrän tuotemuutoksia. Mr Chan poistuu huoneesta ja menee välittömästi toteuttamaan muutoksia, joista sovimme.

————————

Mr Pong on koukussa uhkapeleihin ja hävinnyt niissä paljon rahaa. Mr Pong oli ottanut asiakkailta maksuja ohi kirjanpidon. Pelitappiot olivat vieneet tehtaan tuloksen kuralle. Työntekijöiden palkat ja maksut materiaalitoimittajille olivat olleet myöhässä. Tärkeitä työntekijöitä oli lähtenyt ja yhteistyö toimittajien kanssa oli mennyt hankalaksi. Tehtaan tulevaisuus oli ollut epävarmalla uralla.

Mr Lau on uusi tehtaanjohtaja. Hän oli kuitannut Mr Pongin pelivelat ja saanut vastikkeeksi osuuden yhtiöstä. Mr Lau vaikuttaa olevan hyvä johtaja ja nyt tilanne on parempi. Mr Pong omistaa enemmistön yhtiöstä, mutta operatiivinen päätösvalta on Mr Laulla. Tämä on kiinalainen järjestely, jossa nivoutuu yhteen sukulaissuhteet, kasvojen säilyttäminen ja käytännönläheiset toimintatavat. Arvatenkin vain Mr Lau ja Mr Pong tietävät sopimuksen yksityiskohdat. Luulisin, että osakassopimuksen solmimiseen ei ole käytetty juristia eikä sopimuksen yksityiskohtia ole kirjoitettu paperille.