Media mäiskii Sipilää ja hallitusta pinnallisin perustein. Sipilää on arvosteltu poukkoilevaksi, malttamattomaksi ja työmarkkinoita tuntemattomaksi. Media on myös tuominnut EK:n huonosta pelisilmästä. Se kun sanoutui irti keskitetyistä ratkaisuista ja tällä tavalla antoi AKT:lle syyn jättäytyä ulos yhteiskuntasopimusneuvotteluista.

Todellisuudessahan asiat etenevät juuri kuten Sipilä ilmoitti muodostettuaan hallituksen ja hyvä niin. Hallitus antoi AY-liikkeelle kaksi vaihtoehtoa: Parannetaan kilpailukykyä tai itketään ja parannetaan kilpailukykyä. Ei Sipilä poukkoile, vaan hän etsii vaihtoehtoisia ratkaisuja kansaa kuuntelemalla. Ei Sipilä ole malttamaton, vaan hän pyrkii toimimaan järjellisissä aikatauluissa. Ja kyllä Sipilä tuntee työmarkkinakujeet liiankin hyvin. Juuri sen takia hän haluaakin järjestelmää uudistaa.

Yhteiskuntasopimuksen keskeisiä kohtia olisi ollut liittokohtaiset neuvottelut, joten EK:n ilmoituksessakaan ei ollut mitään uutta. On vain hyvä, että asiat sanotaan selkeästi eikä edetä väärien mielikuvien valossa.

Siinä vaiheessa kun Sipilä ilmoitti, ettei hyväksy SAK:n äärimaltillista palkkaratkaisua, ihmettelin hieman. Minusta SAK:n tarjous oli niin hyvä, että se olisi kannattanut hyväksyä, kunnes oivalsin, että hallituksella on todellakin kovat piipussa.

AKT torppasi yhteiskuntasopimuksen. Se että Lauri Lyly moittii EK:ta neuvotteluiden katkaisemisesta, on tietenkin ainoa mitä Lyly voi julkisuuteen sanoa, vaikka onkin samaa mieltä kuin EK. Eihän sopimusta tietenkään voi tehdä ilman AKT:ta. AKT on häirikkö, joka ei välitä Suomen tulevaisuudesta eikä omien jäsentensä parhaasta. AKT on riittävän monta kertaa osoittanut pystyvänsä lamauttamaan Suomen, vaikka heidän jäsenet ovat ravintoketjussa viimeisinä. Ahtaajaa tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun joku muu on tuotteen kehittänyt, valmistanut, rahoittanut ja myynyt.

Nyt edetään pakkolakien kanssa demokraattisesti muodostetun hallituksen voimin. Työntekijäjärjestöt ovat alkaneet vihjailla, että liittokohtaisista neuvotteluista tulee riitaisat ja heikennykset ehtoihin tullaan kompensoimaan kovilla palkankorotusvaatimuksilla. Vihjailujen mukaan tilanne tulee johtamaan laajoihin lakkoihin.

Itse asiassa, AY-liike on nyt todella ahtaalla. Järjestöillä ei ole vahvaa kansan tukea ja tuki jopa omalta kenttäväeltä horjuu. Laajojen lakkojen takia BKT saattaa romahtaa 2016 – 2017 esim. 10%, mutta mitäpä siitä. Uudistuakseen on joskus tarpeen koukata todella syvältä. Toinen vaihtoehto on, että kenttä ei enää suostu AY-pamppujen itsemurhatoimiin.

Hallitus on harvinaisen päättäväinen toimissaan. Päällisin puolin on yllättävää, että perussuomalaisetkin ovat mukana rintamassa, vaikka populistien perässä singahtelevat äänestäjät ovat siirtyneet takaisin SDP:n kannattajiksi. Olen kuitenkin vakuuttunut, että Suomen kilpailukyvyn palauttaminen Sipilän hallituksessa tulee osoittautumaan Soinin suurimmaksi saavutukseksi.