Kirjoittajan arkistot: Markku Seppälä

Tietoja Markku Seppälä

Yrittäjä, Global Sourcing Finland Oy

MITÄ KIINAN JÄLKEEN

Syyskuussa 2017

Mr Guo on pienen koneistamon omistaja. Toimistossa on hyvä ilmanvaihto, joten tupakan haju ei ole piintynyt. Pöydällä on pinkki fidget spinner. Laitan spinnerin pyörimään ja kysyn valmistaako Guo näitä. John ei tullut vielä toimistoon, mutta Guo ymmärtää vähän englantia ja puistelee nauraen päätään. Guo on aina hyväntuulinen.

John tulee toimistoon ja alamme keskustelemaan bisneksestä. Guo toistaa samaa mitä kaikki tehtaanjohtajat nykyään puhuvat Dongguanissa. Työvoimaa on niin vaikea saada. Tilauskirjat ovat täynnä, mutta ei ole tekijöitä. Guo on ostanut uusia koneita, mutta osa koneista seisoo, koska niille ei ole käyttäjiä. Guolla on 20 työntekijää, mutta hän haluaisi palkata vähintään toisen mokoman. Uusia työntekijöitä on palkattu paljon viimeisen vuoden kuluessa, mutta työntekijät lopettavat heti kun saavat akuutin rahatarpeensa paikattua.

Työvoimasta on ollut Dongguanissa pula ainakin viimeiset kaksi vuotta. Dongguan on maailman tehdas. Tilaukset tulevat edelleen tänne vanhasta muistista. Nyt kapasiteetti näyttää olevan ehtymässä. Tilanne on täysin erilainen kuin muutama vuosi sitten.

Teepöydällä on kolmijalkainen sammakko; kaksi etujalkaa ja yksi takajalka. Meillä on kotitoimistolla samanlainen. Kiinalaisen uskomuksen mukaan kolmijalkainen sammakko pitää huolen siitä että firman kassavirta pysyy positiivisena. Yhtäkkiä tajuan: Raha menee sisään kahden jalan kautta mutta ulos vain yhden jalan kautta! Näinhän sen täytyy olla. Naputan kiinalaisittain pöytää etu- ja keskisormella kiitokseksi kun Mr Guo kaataa teetä pieneen kuppiin.

Keskustelu rönsyilee. John kertoo Shenzhenissä asuvasta kaveristaan, jolta lähti kortti kuivumaan viideksi vuodeksi ajettuaan muutaman kaljan jälkeen. Kaverilla on Porsche ja Audi. John kertoo sanoneensa kaverilleen ”no problem I can drive your car” ja nauraa sydämensä pohjasta.

Toimistoon tulee Mr Guon 14-vuotias poika. Anton kertoo olevansa yksityiskoulussa ja puhuu hyvää englantia. Koulupäivä alkaa aamulenkillä kuudelta ja päättyy läksyjen tekemiseen yhdeksältä illalla. Kiinan tulevaisuus taitaa olla osaamisessa pikemmin kuin halvassa työvoimassa.

Aikaisemmin työnteko tehtaissa perustui olosuhteiden pakkoon. Nuorten aikuisten piti elättää itsensä ja suuret perheensä. Nälkä ajoi nuorison maaseudulta tehtaisiin. Nykyään perheet ovat pienempiä ja elintaso maaseudullakin korkeampi. Nuorisolla on vaihtoehtoja tehdastyölle.

Kiina on edelleen hyvä paikka tehdä tuotantoa. Yhteiskunta ja pelisäännöt ovat vakaammat kuin monessa vaihtoehtoisessa paikassa. Osaaminen ja infrastruktuuri ovat korkeatasoisia. Tekeminen on dynaamista. Kustannustaso nousee kuitenkin nopeasti. Siksi olemme jo hyvän aikaa miettineet ja selvitelleet vaihtoehtoisia valmistuspaikkoja. Löytyvätkö ne Intiasta, Vietnamista, Thaimaasta, Filippiineiltä… vinkkejä otetaan vastaan.

ITSEHILLINTÄÄ

Raivoan Johnille maalaustyössä tapahtuneesta virheestä. John puolustautuu, naama alkaa punottamaan ja suu vääntyy kammottavalle kaarelle. Tehtaan omistaja Mr Li katsoo silmät pyöreänä kinasteluamme. Tajuan pyöristyneet silmät vasta kun Jukka huomaamattomasti kehottaa minua lopettamaan.

Täällä pitää käyttäytyä hillitysti, pitää osata luovia. Miksi unohdan tämän aina. Minulle kerrottiin jo ensimmäisellä Kiinan matkalla että kiinalaisten kanssa pitää luovia. Kehun ymmärtäväni kiinalaista kulttuuria mutta taas sorruin. Nyt hakkaan tämän kallooni. Kiinalaista ei ikinä arvostella kun muita on läsnä, ei vaikka kuinka tekisi mieli ja olisi aihetta. Jos arvostelet, olet itse suurin häviäjä. En osaa laskea kuinka monta kertaa olen tehnyt saman virheen.

Jukka on herrasmies ja kiinalaisen kulttuurin osaaja. Onneksi olen saanut Jukan tiimiimme. Katson kadehtien kun Jukka laulaa lounaalla Annan kanssa duettona kiinalaisen tunteellisen laulun. Annasta näkee naapurikabinettiin saakka kuinka hän nauttii. Annan suhtautuminen minuun on ollut varauksellista pitkään, mutta Jukan seurasta hän nauttii. Ymmärrän alakuloisena saavani mitä olen tilannut. Samalla olen iloinen, että meillä on Jukka pehmentämässä GSF:n suomalaisia kasvoja. Ehkäpä minäkin opin Jukan esimerkillä olemaan parempi kiinalainen.

Seuraavalla matkalla meillä on vaikeuksia hieman isomman tehtaan kanssa ja ehdotan Johnille, että menisimme omistajan juttusille. John painottaa, että jos juttelemme omistajan kanssa, meidän täytyy ilmaista asiamme kiertoteitse, luovia. Emme voi sanoa omistajalle, että heidän managerit ja työntekijät eivät hallitse tehtäviään. John muistuttaa minua tapahtumasta vuosia sitten. Olin kertonut tehtaan hongkongilaiselle omistajalle, että heidän laatupäällikkö Kiinan tehtaalla on toivoton tapaus. Sanomisieni johdosta manageri sai potkut. Tästä on jo aikaa, mutta en vieläkään tiedä pitäisikö asiasta olla pahoillaan vai ei. Johnin mielestä selvästikin pitäisi.

Istumme taas lounaalla. John höpöttää tehtaan projektipäällikön ja autokuskin kanssa. Istumme Annan kanssa vierekkäin hiljaa: Ei hyvä. Otan kännykästä kiinan kielen muistilistani esille ja alan “jutella” Annan kanssa. “Mikä tämä” -Riisinuudeli, “Mikä tämä” -Katkarapu, “Mikä tämä” -Sieni. Käytyämme ruokalajit läpi näytämme toisillemme valokuvia kännyköistä ja käytämme webbitulkkia. Seppälä avantouinnilla, Seppälä hiekkaposkena. Anna nauraa melkein hulvattomasti. Olisikohan jää särkymässä.

MITEN NIIN LAUMASIELUJA

Asuntojen hinnat ovat monissa Kiinan kaupungeissa kaksinkertaistuneet viimeisen vuoden kuluessa. Tämä on tilanne myös Dongguanissa.

Johnilla on kaksi pientä lasta ja 90 neliön kämppä. Vuosi sitten Johnin vaimo painosti hankkimaan isomman kodin. Hinnat olivat kuluneiden vuosien aikana nousseet raketin lailla. John ei uskonut hintojen nousun jatkuvan ja halusi odottaa hetkosen että hinnat putoaisivat. Sittemmin mahdollisuus muuttaa isompaan on karannut käsistä ja vaimo pitää huolen, että tämä ei pääse Johnilta unohtumaan.

Herrat Zhang ja Wang ovat yhtiökumppaneita. He ostivat asunnot vuosi sitten. Kaikki taloryhmän 2 000 huoneistoa myytiin kun rakentaminen oli päässyt vauhtiin. Molemmat miehet perheineen muuttivat asuntoihinsa viime viikolla, jolloin hinnat alueella olivat kaksinkertaistuneet ostohetkestä. Herra Zhou on kolmas partneri samassa tehtaassa. Myös hän yritti tehdä kaupat, mutta ei ollut tarpeeksi vikkelä saadakseen asunnon samasta yhtiöstä. Tontille rakennettiin lisää taloja ja Herra Zhou teki kaupat 10 kuukautta myöhemmin, jolloin 108-neliöisen huoneiston hinta oli pitkälti yli puoli miljoonaa Yuania kalliimpi.

Herrat Zhang, Wang ja Zhou eivät myy vanhoja asuntojaan. Heidän mielestä syytä huoleen ei ole, koska naapurikaupungeissa Shenzhenissä ja Guangzhoussa hinnat ovat kolminkertaiset Dongguaniin verrattuna.

Ihmettelemme Johnin kanssa miten ihmisillä on varaa maksaa asunnoista tällaisia hintoja. Palkat nousevat kuitenkin vain 10 prosentin vuosivauhtia. Pankit vaativat 20 – 30 prosentin omarahoitusosuuden ja asuntolainan korko on viisi prosenttia. Tilanne panee miettimään, lainataanko omarahoitusosuutta pimeiltä markkinoilta kovalla korolla.

Meitä naurattaa, että silloin kun hinnat olivat alhaalla, kukaan ei halunnut ostaa, mutta nyt kun on kallista, kaikki haluavat. Ihmisiä houkutellaan myyntitilaisuuksiin muutama sata henkeä tarjoamalla rahaa. Näin tilaisuuksiin syntyy kunnon jonot ja asunnoista kiinnostuvat myös ne, joita ei ole ostettu paikalle. Kokonaiset talot saadaan usein myytyä parissa kolmessa tunnissa. Monet ostavat asunnon sijoitusmielessä ja jättävät sen tyhjilleen.

Hallintoviranomaiset eivät halua jarruttaa kehitystä, päinvastoin. Kovemmat asuntojen hinnat tarkoittavat kovempaa maan hintaa. Tämä merkitsee lisää myyntituloja kaupungeille, jotka myyvät tontteja rakennusyhtiöille. Nyt tonttien hinnat ovat pilvissä ja jokaisesta tonttikaupasta siirtyy kelpo siivut korkeiden virkamiesten taskuihin.

Tällä hetkellä kaikki ovat iloisia paitsi ne jotka jättivät ostoksen tekemättä silloin kun vielä sai halvalla…

AY-LIIKKEEN ALASAJO

Media mäiskii Sipilää ja hallitusta pinnallisin perustein. Sipilää on arvosteltu poukkoilevaksi, malttamattomaksi ja työmarkkinoita tuntemattomaksi. Media on myös tuominnut EK:n huonosta pelisilmästä. Se kun sanoutui irti keskitetyistä ratkaisuista ja tällä tavalla antoi AKT:lle syyn jättäytyä ulos yhteiskuntasopimusneuvotteluista.

Todellisuudessahan asiat etenevät juuri kuten Sipilä ilmoitti muodostettuaan hallituksen ja hyvä niin. Hallitus antoi AY-liikkeelle kaksi vaihtoehtoa: Parannetaan kilpailukykyä tai itketään ja parannetaan kilpailukykyä. Ei Sipilä poukkoile, vaan hän etsii vaihtoehtoisia ratkaisuja kansaa kuuntelemalla. Ei Sipilä ole malttamaton, vaan hän pyrkii toimimaan järjellisissä aikatauluissa. Ja kyllä Sipilä tuntee työmarkkinakujeet liiankin hyvin. Juuri sen takia hän haluaakin järjestelmää uudistaa.

Yhteiskuntasopimuksen keskeisiä kohtia olisi ollut liittokohtaiset neuvottelut, joten EK:n ilmoituksessakaan ei ollut mitään uutta. On vain hyvä, että asiat sanotaan selkeästi eikä edetä väärien mielikuvien valossa.

Siinä vaiheessa kun Sipilä ilmoitti, ettei hyväksy SAK:n äärimaltillista palkkaratkaisua, ihmettelin hieman. Minusta SAK:n tarjous oli niin hyvä, että se olisi kannattanut hyväksyä, kunnes oivalsin, että hallituksella on todellakin kovat piipussa.

AKT torppasi yhteiskuntasopimuksen. Se että Lauri Lyly moittii EK:ta neuvotteluiden katkaisemisesta, on tietenkin ainoa mitä Lyly voi julkisuuteen sanoa, vaikka onkin samaa mieltä kuin EK. Eihän sopimusta tietenkään voi tehdä ilman AKT:ta. AKT on häirikkö, joka ei välitä Suomen tulevaisuudesta eikä omien jäsentensä parhaasta. AKT on riittävän monta kertaa osoittanut pystyvänsä lamauttamaan Suomen, vaikka heidän jäsenet ovat ravintoketjussa viimeisinä. Ahtaajaa tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun joku muu on tuotteen kehittänyt, valmistanut, rahoittanut ja myynyt.

Nyt edetään pakkolakien kanssa demokraattisesti muodostetun hallituksen voimin. Työntekijäjärjestöt ovat alkaneet vihjailla, että liittokohtaisista neuvotteluista tulee riitaisat ja heikennykset ehtoihin tullaan kompensoimaan kovilla palkankorotusvaatimuksilla. Vihjailujen mukaan tilanne tulee johtamaan laajoihin lakkoihin.

Itse asiassa, AY-liike on nyt todella ahtaalla. Järjestöillä ei ole vahvaa kansan tukea ja tuki jopa omalta kenttäväeltä horjuu. Laajojen lakkojen takia BKT saattaa romahtaa 2016 – 2017 esim. 10%, mutta mitäpä siitä. Uudistuakseen on joskus tarpeen koukata todella syvältä. Toinen vaihtoehto on, että kenttä ei enää suostu AY-pamppujen itsemurhatoimiin.

Hallitus on harvinaisen päättäväinen toimissaan. Päällisin puolin on yllättävää, että perussuomalaisetkin ovat mukana rintamassa, vaikka populistien perässä singahtelevat äänestäjät ovat siirtyneet takaisin SDP:n kannattajiksi. Olen kuitenkin vakuuttunut, että Suomen kilpailukyvyn palauttaminen Sipilän hallituksessa tulee osoittautumaan Soinin suurimmaksi saavutukseksi.

AKT REKKAKUSKIN SILMIN

Tunnen erään rekkakuskin. Hänen näkemyksensä AKT:sta on karu. Ohessa suora lainaus:

—————————-

On se jännä pulju. En tiedä enää yhtään kuskia joka kuuluisi tähän läävään (liittoon) tai ainakaan eivät kehtaa tunnustaa. Muistelen, että 5 kuljettajaa on kuulunut liittoon, mutta sittemmin eronneet. Kukaan tai mikään muu taho ei kuse kuljetusalan muroihin yhtä rankasti vuodesta toiseen.

Puualaa viimeiset vuodet läheltä seuranneena voin vain todeta, että AKT ja ahtaajat ovat yksi iso saatana. Otetaan esimerkkitilanne, että palaisin takaisin satamasta lähteviin kuljetuksiin. AKT keksisi, että nytpä ahtaajat viikoksi lakkoon. Ensin vähenisi/loppuisi minulta työt ja samaan aikaan sahat painavat puuta pihalle odottamaan ulkomaille lähteviä kuljetuksia. Jossain vaiheessa sahat ilmoittavat varastojen olevan täynnä ja puunhakkuuta täytyy rajoittaa/seisauttaa. Ja koska lumipallo tykkää pyöriä niin jossain välissä ison firman iso setä ulkomailla keksii, että Suomesta viivästyneistä puukuljetuksista tulee sanktioita tai pahimmassa tapauksessa etsivät toisen toimittajan. Siinä vaiheessa työt vähenevät niin hakkuu- kuin kuljetuspuolella, puhumattakaan sahoista, varastoista jne.

AKT:n ongelmaksi on muodostunut osaltaan liian laaja-alainen ”asiakaskenttä”. Kontteja ajavan perus-Reiskan on vaikea asennoitua siihen, että ahtaajat menevät tukilakkoon lentoemäntien taukoaikariitojen takia. Siellä sitten on Reiska joka saa todennäköisesti palkkansa jollain tapaa laittomin perustein (määrän, kilometrien tai auton tulojen mukaan) tai ainakin saa vajaata palkkaa odotusajoilta jolloin auto ei liiku. Ja Reiskan pitäisi nyt vaan ymmärtää, että tässä sitä monta kymmentä/sataa kuljettajaa seisoo minimipalkalla/palkatta yhteisen hyvän takia. Samaan aikaan AKT:n toimet harmaan talouden, kabotaasikuljetusten ja kaikenlaisen AUTOILLA tapahtuvan kuljetuksen suhteen ovat riittämättömät ja suorastaan näkymättömät.

Alalla on myös Erittäin suuri määrä yrittäjäkuljettajia ja muutaman auton yrityksiä ja silloin harvoin kun AKT jollain tapaa puuttuu autoalaan niin se tapahtuu polkemalla pienyrittäjiä jotka maksavat muutenkin suurimman laskun AKTn lakoista. Ahtaajat ovat ensimmäisenä lakossa ja satamasta ajavat autot ovat käytännössä kokonaan yrittäjäkuljettajia ja parin kuskin firmoja pienen pienillä katteilla (joitakin kuljetuksia ajetaan jopa miinusmerkkisinä…)

AKT on uskomattoman ristiriitainen toimija. Aina nousee verenpaine pelkästä nimen kuulemisesta. Suomessa on kuitenkin vain kourallinen isoja kuljetusyrityksiä joiden työntekijöille AKT:n toimet saattavat olla joskus positiivisia. Varsinkin jos on työtä vieroksuvaa sorttia, esim. VR transpoint = valtionyhtiö, yksi suomen suurimmista hinnanpolkijoista, ulkomaisen työvoiman käyttäjistä ja kabotaasisäädösten rikkureista ja/tai harmaalla alueella kulkijoista.

Kaukokiito/Kiitolinja toimivat jatkuvasti enenevissä määrin yrittäjäkuljettajien varassa, kuten kaikki ulkomaiset toimijat (Schenker, DHL, jne). Sitten on nämä muuten vain erikoiset kuten Ahola transport (tutummin jeesuskiito, uskovaisten pulju) jonka nykyiset käytännöt ovat alipalkattuine virolaisine kuskeineen, pitkäkilpisine autoineen melko kaukana alkuaikojen jumalaa pelkäävästä ja alkoholin kuljettajilta kieltäneestä paimenten yrityksestä. Onhan näitä. Kuljetusala on erittäin rikkonainen paletti, jonka sisällä taistelee harmaa talous, laittomuus, ulkomaalaiset, hinnanpolkijat, hyväveliverkostoituneet jättitoimijat, hädintuskin peruskoulusta valmistuneet yrittäjäkuljettajat ja innovatiiviset pienyritykset. Kukaan ei oikein tiedä miten hallita koko kenttää, eikä ole keksitty tai ehkä edes yritetty löytää yhteistä linjaa oikeastaan mihinkään aiheeseen.

—————————-

PELIMIES

Dongguan 18.9.2015

Mr Pong ja Mr Lau istuvat johtajahuoneen teepöydän takana muhkealla nahkasohvalla, joka ei enää kiiltele uutuuttaan. Mr Pongin vasemman ranteen ympäri kiertää viiriäisenmunan kokoisia lakattuja puuhelmiä. Helmissä on mustia pisteryhmiä, jotka tuovat mieleen arpakuution silmät. Osittain korun alle jää kello, jonka ranneke on valmistettu kullatuista ja metallinvärisistä paloista. Rannekkeen kiilto on himmeä. Käsivarressa on kulunut tatuointi.

Mr Pong kaataa höyryävää vettä teekuppeihin ja sivelee niitä paksulla harjalla. Ilmastointilaite puhaltaa turhan kylmää ilmaa ja paperit yrittävät lähteä lentoon. Mr Pongin pikkusormessa on pitkä kynsi, toimistomiehen trademark. Samassa sormessa langanohut kultasormus. Teekannua liikuttavan käden liikkeestä puuttuu entinen notkeus. ilme on vakava, vaikka kasvoille tuleekin hetkeksi leveä hymy, joka ennen oli myös aurinkoinen. Mr Pong kääntelee teekuppeja puisilla pihdeillä toistensa sisällä ja huuhtelee näin jokaisen. Teepöytä on moniulotteinen massiivipuinen veistos, jonka tasot ovat oikealla korkeudella nojatuoleissa istujille.

Mr Pongin puhelin piippaa – chat gallery – mutta hän ei nappaa luuria käteensä. Noitahan riittää. Mr Pong on pelimies. Hän on hiljattain vaihtanut vaimon nuorempaan ja heillä on tuore vauva.

Herrat Pong ja Lau keskustelevat Johnin kanssa. Keskustelu käy asiallisena. Puhuvat tuotemuutoksista ja mallikappaleiden aikatauluista. Keskustelu näyttää ja kuulostaa samanlaiselta kuin ennenkin. Tällaisia kiinalaiset ovat; kasvoja ei saa menettää ja tyytymättömyyttä ei osoiteta kun ollaan kuitenkin yhdessä päätetty jatkaa.

Mr Pong poistuu huoneesta. Mr Lau asettuu sohvan päähän jalat puoliksi päällekkäin, rentoutuu hieman ja keskustelee Johnin kanssa hyväntuulisena. Istuu kyyryssä. Ylävartalo nojaa jalkojen päällä lepäävään vatsaan. Paksu niska pullottaa vaikka pää lepää omalla painollaan loivasti eteenpäin. Muistuttaa nauravaa Buddhaa. Välillä Mr Lau vakavoituu ja hiljentää ääntä; arvelen hänen puhuvan Mr Pongistä.

Huoneeseen on tullut myös tehtaan pienosakas, nuori suunnittelija, joka on positiivisessa mielessä täynnä virtaa. En ole nähnyt aikaisemmin Mr Chania yhtä iloisena ja energisenä. Selaamme ilmavirrassa lepattavia piirustuksia ja käymme lyhyessä ajassa läpi lukuisan määrän tuotemuutoksia. Mr Chan poistuu huoneesta ja menee välittömästi toteuttamaan muutoksia, joista sovimme.

————————

Mr Pong on koukussa uhkapeleihin ja hävinnyt niissä paljon rahaa. Mr Pong oli ottanut asiakkailta maksuja ohi kirjanpidon. Pelitappiot olivat vieneet tehtaan tuloksen kuralle. Työntekijöiden palkat ja maksut materiaalitoimittajille olivat olleet myöhässä. Tärkeitä työntekijöitä oli lähtenyt ja yhteistyö toimittajien kanssa oli mennyt hankalaksi. Tehtaan tulevaisuus oli ollut epävarmalla uralla.

Mr Lau on uusi tehtaanjohtaja. Hän oli kuitannut Mr Pongin pelivelat ja saanut vastikkeeksi osuuden yhtiöstä. Mr Lau vaikuttaa olevan hyvä johtaja ja nyt tilanne on parempi. Mr Pong omistaa enemmistön yhtiöstä, mutta operatiivinen päätösvalta on Mr Laulla. Tämä on kiinalainen järjestely, jossa nivoutuu yhteen sukulaissuhteet, kasvojen säilyttäminen ja käytännönläheiset toimintatavat. Arvatenkin vain Mr Lau ja Mr Pong tietävät sopimuksen yksityiskohdat. Luulisin, että osakassopimuksen solmimiseen ei ole käytetty juristia eikä sopimuksen yksityiskohtia ole kirjoitettu paperille.

SUOMEN KILPAILUKYKY

Yleinen kysymys kotimaisilta asiakkailtamme on: Löytyykö kapasiteettia jos tuotantomääriä halutaan kasvattaa reippaasti, esimerkiksi kymmenkertaisiksi? Suomessa tämä on aiheellinen kysymys. Täällä on epärealistista, että alihankkija kymmenkertaistaisi kapasiteettinsa nopeasti. Suomi on pieni maa mutta kankea.

Kiina sen sijaan on suuri maa mutta joustava, ainakin kapasiteetin lisäämiseen tähtäävissä toimissa. Jos asiakas haluaa kymmenkertaistaa tilaukset, tehtaaseen rakennetaan laajennus ja palkataan tarvittava määrä henkilökuntaa. Kiinalaiset suorastaan ihmettelevät kysymystä kapasiteetin kasvattamismahdollisuudesta; tietysti se voidaan tehdä ja ilomielin tehdäänkin.

Suomi valittiin hiljattain maailman parhaaksi maaksi inhimillisen pääoman suhteen. Tämä on merkittävä tunnustus ja siitä voimme olla syystäkin ylpeitä. Vastapainona inhimillisen pääoman kasvulle on aineellinen pääomamme rapautumassa. Aineellisen pääoman rapautuminen tulee jatkossa vähentämään myös inhimillistä pääomaa.

Jotta inhimillinen pääoma voidaan pitää maailman kärjessä, meidän tulee parantaa yritysten mahdollisuuksia kasvattaa toimintaansa ja yrittäjän mahdollisuuksia uskoa unelmaansa. Tämä voi tapahtua vain byrokratiaa ja säännöstelyä vähentämällä sekä työllistämisen riskejä ja kustannuksia karsimalla.

Yritykselleni tulee toisinaan tilanteita, että joudumme teettämään Suomessa korjaustöitä Kiinassa valmistetuille osille. Äskettäin meille tuli akseleita, jotka olivat ylimittaisia. Muutaman sadasosamillimetrin hionta pinnasta maksoi suunnilleen saman verran kuin koko kappale valmistettuna Kiinassa, rahteineen ja raaka-aineineen. Vastaavia esimerkkejä on enemmänkin. Tämä kertoo jotain suomalaisesta kilpailukyvystä.

Juha Sipilän toimet hallitusta muodostettaessa ovat olleet esimerkillisiä. Sipilä yritti saada aikaiseksi yhteiskuntasopimuksen, joka olisi hieman vähentänyt työntekijöiden saavutettuja etuja ja olisi samalla lisännyt Suomen kilpailukykyä. Minua harmittaa, ettei sopimusta syntynyt. AY-johtajille on tärkeämpää pitää kiinni omista asemistaan kuin estää Suomen vajoaminen suohon.

Yritykseni kannalta on tietysti hyvä, että alihankinnan teettäminen Suomessa on kallista ja kankeata. Olen kuitenkin sataprosenttisen rehellinen kun sanon, että tekisin tuotantoa mieluummin Suomessa kuin Kiinassa.

MIKSI MINUSTA TULI YRITTÄJÄ – OSA 3

Olin ehkä 13-vuotias kun sain tietää, että lomilla saadaan myös palkkaa. Ihmettelin hieman. Mutta sitä vasta ihmettelin, että palkan lisäksi maksetaan puolet lisää lomaltapaluurahana. Se oli täysin käsittämätöntä.

Olin ehkä 18-vuotias kun sain tietää, että ylitöistä on maksettava puolet kovempaa tuntipalkkaa kuin ”normaalina työaikana” tehtävistä töistä. Muistan, että tämäkin tuntui kovin oudolta, koska ajattelin, ettei tuottavuus ylitöissä voi olla mitenkään suurempi.

Myöhemmin sain tietää, että ylitöille on säädetty maksimi määrä kuukauden aikana. Olin pölkyllä päähän lyöty, kun ymmärsin, että laki kieltää ylitöiden tekemisen vaikka työntekijä niitä haluaisi tehdä ja työnantajalla olisi tarvetta niitä teettää. Ihmettelin myös kovasti miksei tuotantolaitoksissa tehdä töitä viikonloppuisin, vaikka tehtaan tilauskirjat ovat täynnä ja toimitukset ovat myöhässä.

Jossain vaiheessa sain kuulla progressiivisesta verotuksesta. Kyllä taas ihmettelin. Jos maksat jo valmiiksi keskimääräistä enemmän veroja ja teet vielä vähän lisää töitä, niin maksat veroja entistä enemmän.

Olin parikymppinen opiskelija kun tapasin vanhan koulukaverini, joka oli ollut jo enemmän työelämässä mukana. Hän oli hiljattain menettänyt työpaikkansa, mutta kertoi iloisena, ettei mitään hätää. Hänelle jää työttömyyskorvausta käteen 80% siitä mitä jäi palkasta ja vapaa-aika on lisääntynyt 40 tuntia viikossa. Ihmettelin kovasti että mistä ne rahat oikein tulevat, jos mies ei tuota mitään.

Olin samoihin aikoihin kesätöissä julkisella sektorilla. Muistelen, että tyypillinen työaika oli tunnin luokkaa päivässä tai jopa vähemmänkin. Työpaikalla oli paljon jengiä, vaikka hommat olisi saatu tehtyä pienemmälläkin porukalla. Oli ihan normaalia, että muutamat duunarit juopottelivat työaikana.

Yrittäjänä olen vapaa työelämän outouksista. Saan maksaa itselleni palkkaa sen verran mitä yrityksen maksukyky sallii. Saan tehdä töitä silloin kun niitä on ja tehdä jotain muuta silloin kun töitä ei ole. Minulla ei ole aikeita kasvattaa yritystä palkkaamalla lisää työntekijöitä. Minulla ei ole työttömyysvakuutusta. Jos bisnekset loppuvat, ryhdyn tekemään jotain muuta tuottavaa.

VOIMATTOMUUDEN TUNNE

Kiinalaisten kanssa työskentely vaatii kärsivällisyyttä, mutta eipä se aina helppoa ole suomalaistenkaan kanssa. Kohtaan joka viikko tilanteita, joista en pidä.

Kotimainen asiakkaamme haluaa, että toimitukset pitää polkaista käyntiin nopeasti. Olemme toimittaneet mallisarjan, mutta emme saa asiakkaalta vahvistusta onko tuotteiden laatu kunnossa. Siitä huolimatta tavaraa pitäisi toimittaa jo isompi tuotantoerä. Haluaisin palvella asiakasta, mutta samalla haluaisin saada Kiinan tehtaalle varmuuden, että mallisarjan tuotteissa ei ole huomauttamista.

Vihdoin saamme asiakkaalta kuittauksen, että mallisarja on OK, joten lähetämme varsinaisen tuotantoerän. Noin viikon kuluttua toimituksesta asiakkaalta tulee lista mitä ongelmia ovat sittenkin löytäneet.

Dongguan 15.1.2015

Kun selvittelen asiaa Kiinassa tehtaalla, huomaan ettei tuotteen testausta ole tehty täsmälleen asiakkaan ohjeen mukaan. Saan vastauksen monine selityksineen. Varmaan John haluaa pelastaa myös oman nahkansa ja kääntää tehtaan insinöörin puheet minulle englanniksi ehkä hieman omaksi edukseen.

Kiinalainen ei yleensä myönnä ettei tiedä jotain asiaa. Hän mieluummin antaa vastauksen, jollaisen arvelee keskustelukumppanin haluavan. Joskus tiedän heti, että vastaus on epätosi. Usein luulen tietäväni, mutta sitten paljastuu, että olin väärässä. Nämä ovat kiusallisia tilanteita. Totuuden joustava tulkinta kuuluu kiinalaiseen perinteeseen. Tilanteen on parasta antaa ratketa antamalla vastapuolelle hieman tilaa, vaikka lujille ottaakin.

On aamupäivä ja haluaisin soittaa asiakkaalle tarkistaakseni pari asiaa. Kello on kuitenkin Suomessa vasta neljä aamuyöllä, joten en voi soittaa. Vieressä tehtaan insinööri odottaa vastausta ja Suomessa nukkuva asiakas odottaa toimitusta. Iskee voimattomuuden tunne.

Joskus alan väittelemään, vaikka lopulta on yhdentekevää kuka on oikeassa. Ainoastaan sillä on merkitystä, että homma saadaan hoidettua. Olen toistakymmentä vuotta yrittänyt oppia tämän, mutta siitä huolimatta joudun usein itseäni muistuttamaan.

Nielen siis hätävalheet ja ”väärin muistamiset” ja keskitymme ratkaisun etsimiseen. Tehtaan insinööri katoaa äkkiä ja ilmestyy puoli tuntia myöhemmin takaisin tehdassaliin. Insinöörillä on mukanaan laitteisto, jonka on juuri rakentanut ja joka vastaa täsmällisesti asiakkaan vaatimusta testijärjestelystä. Taas kerran totean, että tämäkin Kiinan matka on moninkertaisesti hintansa väärti.

Kyllä täällä maailmassa pärjää kun jaksaa sinnikkäästi vääntää. Ongelmat on parasta selvittää paikan päällä ja etsimällä ratkaisuja eikä syyllisiä. Hetkelliset voimattomuuden tunteet pitää selättää eikä aina tarvitse itse päästä sanomaan viimeistä sanaa.

ALKUKANKEUTTA ILLALLISELLA

Illallinen oman tiimin kesken sichuanilaisessa ravintolassa. John vaimoineen, kuusivuotias tytär ja reilun vuoden ikäinen poika. Anna miehensä kanssa. Laoli yksin, vaimo ja tytär asuvat Shenzhenissä. Muuttivat Hubeista takaisin, koska vaimo sai hyvän työtarjouksen.

Dongguan, 22.11.2014

Istumme kabinetissa pyöreän pöydän ympärillä. John tilaa ruokaa, lapset leikkivät ja me muut pyörittelemme peukaloitamme. En ole tavannut Annan miestä aikaisemmin. Availen keskustelua kysymällä nimeä ja mistä maakunnasta kotoisin. Mr Wu ujostelee tavatessaan ensimmäistä kertaa vaimonsa esimiehen eurooppalaisen pomon.

Mr Wu itseni ohella ainoa, jonka ei tarvitse ajaa autoa eikä lapsia huolehdittavana. Tunnelma molemmin puolin vähän hermostunut, mutta koen orastavaa hengenheimolaisuutta. Mr Wu kysyy juonko olutta. Vastaan toki. Pöytään ilmestyy välittömästi 5 huurteista 0,7 litran pulloa Budweiseria. Merkki ei miellytä, mutta en protestoi. Huomaan kehittyneeni 47 vuoden aikana. Enää en ihan joka kerta tölväise mitä sylki suuhun tuo.

Palanen savustettua possunnilkkaa, sitten campei Mr Wulta. Katkarapu öljypintaiseen soijaliemeen dipattuna ja campei takaisin. Mr Wu vastaa campeilla haukattuaan vain ohuen siivun vatsalaukkua. Toinen pullo sihahtaa auki, kolmas. Muut juovat omenamehua. Laoli innostuu ehdottamaan campein mehulla, johon yes Budilla. Äkkiä campeit kaikilta jokaiselle, yksi kerrallaan, mehulla tai oluella. Mehu ei toki ihan oikeaoppinen ratkaisu, mutta vaivautunut tunnelma on äkkiä tiessään.

Huoneessa käy kaamea kälätys ja välillä John kääntää mistä keskustelevat. Pöytäliinalle roiskuu juomia, ruokia, liemiä. Mr Wu karistaa tupakkaa lattialle ja tumppaa lautaselle. Tuhkakuppikin pöydässä on, mutta se on vähän kauempana.

John innostuu kertomaan varpajaisistaan. Olivat olleet Laolin ja Mr Wun kanssa illallisella. Olivat juoneet olutta ja baijua. John ei ole kokenut alkoholin käyttäjä ja oli joutunut illan päätteeksi sairaalaan vuorokaudeksi. Nauramme Johnin kanssa vedet silmissä. Olemme kaikki erinomaisessa tunnelmassa vaikka Mr Wun kanssa olemme ainoat oluenjuojat.

Bud muistuttaa kivennäisvettä, joten emme tule kovasti juovuksiin. Yhdeksäs pullo on avattu, mutta en pysty juomaan enempää. Vatsa on turvoksissa nopeasti juoduista lasillisista ja yhdeksän ruokalajin illallisesta. Olen mielestäni ollut kohtelias isäntä kun olen pyytänyt campeit kaikkien kanssa, olen osoittanut kunnioitusta viemällä lasin alas kilautuksen kohdalla, olen tyhjentänyt lasit laakista. On aika kiittää toinen toisiamme. John vie perheensä kotiin ja sitten minut hotellille. Pääsen juuri oikeaan aikaan tyhjentämään virtsarakkoni.