Avainsana-arkisto: Yhteiskunta

AY-LIIKKEEN ALASAJO

2 vastausta

Media mäiskii Sipilää ja hallitusta pinnallisin perustein. Sipilää on arvosteltu poukkoilevaksi, malttamattomaksi ja työmarkkinoita tuntemattomaksi. Media on myös tuominnut EK:n huonosta pelisilmästä. Se kun sanoutui irti keskitetyistä ratkaisuista ja tällä tavalla antoi AKT:lle syyn jättäytyä ulos yhteiskuntasopimusneuvotteluista.

Todellisuudessahan asiat etenevät juuri kuten Sipilä ilmoitti muodostettuaan hallituksen ja hyvä niin. Hallitus antoi AY-liikkeelle kaksi vaihtoehtoa: Parannetaan kilpailukykyä tai itketään ja parannetaan kilpailukykyä. Ei Sipilä poukkoile, vaan hän etsii vaihtoehtoisia ratkaisuja kansaa kuuntelemalla. Ei Sipilä ole malttamaton, vaan hän pyrkii toimimaan järjellisissä aikatauluissa. Ja kyllä Sipilä tuntee työmarkkinakujeet liiankin hyvin. Juuri sen takia hän haluaakin järjestelmää uudistaa.

Yhteiskuntasopimuksen keskeisiä kohtia olisi ollut liittokohtaiset neuvottelut, joten EK:n ilmoituksessakaan ei ollut mitään uutta. On vain hyvä, että asiat sanotaan selkeästi eikä edetä väärien mielikuvien valossa.

Siinä vaiheessa kun Sipilä ilmoitti, ettei hyväksy SAK:n äärimaltillista palkkaratkaisua, ihmettelin hieman. Minusta SAK:n tarjous oli niin hyvä, että se olisi kannattanut hyväksyä, kunnes oivalsin, että hallituksella on todellakin kovat piipussa.

AKT torppasi yhteiskuntasopimuksen. Se että Lauri Lyly moittii EK:ta neuvotteluiden katkaisemisesta, on tietenkin ainoa mitä Lyly voi julkisuuteen sanoa, vaikka onkin samaa mieltä kuin EK. Eihän sopimusta tietenkään voi tehdä ilman AKT:ta. AKT on häirikkö, joka ei välitä Suomen tulevaisuudesta eikä omien jäsentensä parhaasta. AKT on riittävän monta kertaa osoittanut pystyvänsä lamauttamaan Suomen, vaikka heidän jäsenet ovat ravintoketjussa viimeisinä. Ahtaajaa tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun joku muu on tuotteen kehittänyt, valmistanut, rahoittanut ja myynyt.

Nyt edetään pakkolakien kanssa demokraattisesti muodostetun hallituksen voimin. Työntekijäjärjestöt ovat alkaneet vihjailla, että liittokohtaisista neuvotteluista tulee riitaisat ja heikennykset ehtoihin tullaan kompensoimaan kovilla palkankorotusvaatimuksilla. Vihjailujen mukaan tilanne tulee johtamaan laajoihin lakkoihin.

Itse asiassa, AY-liike on nyt todella ahtaalla. Järjestöillä ei ole vahvaa kansan tukea ja tuki jopa omalta kenttäväeltä horjuu. Laajojen lakkojen takia BKT saattaa romahtaa 2016 – 2017 esim. 10%, mutta mitäpä siitä. Uudistuakseen on joskus tarpeen koukata todella syvältä. Toinen vaihtoehto on, että kenttä ei enää suostu AY-pamppujen itsemurhatoimiin.

Hallitus on harvinaisen päättäväinen toimissaan. Päällisin puolin on yllättävää, että perussuomalaisetkin ovat mukana rintamassa, vaikka populistien perässä singahtelevat äänestäjät ovat siirtyneet takaisin SDP:n kannattajiksi. Olen kuitenkin vakuuttunut, että Suomen kilpailukyvyn palauttaminen Sipilän hallituksessa tulee osoittautumaan Soinin suurimmaksi saavutukseksi.

Advertisement

MIKSI MINUSTA TULI YRITTÄJÄ – OSA 3

2 vastausta

Olin ehkä 13-vuotias kun sain tietää, että lomilla saadaan myös palkkaa. Ihmettelin hieman. Mutta sitä vasta ihmettelin, että palkan lisäksi maksetaan puolet lisää lomaltapaluurahana. Se oli täysin käsittämätöntä.

Olin ehkä 18-vuotias kun sain tietää, että ylitöistä on maksettava puolet kovempaa tuntipalkkaa kuin ”normaalina työaikana” tehtävistä töistä. Muistan, että tämäkin tuntui kovin oudolta, koska ajattelin, ettei tuottavuus ylitöissä voi olla mitenkään suurempi.

Myöhemmin sain tietää, että ylitöille on säädetty maksimi määrä kuukauden aikana. Olin pölkyllä päähän lyöty, kun ymmärsin, että laki kieltää ylitöiden tekemisen vaikka työntekijä niitä haluaisi tehdä ja työnantajalla olisi tarvetta niitä teettää. Ihmettelin myös kovasti miksei tuotantolaitoksissa tehdä töitä viikonloppuisin, vaikka tehtaan tilauskirjat ovat täynnä ja toimitukset ovat myöhässä.

Jossain vaiheessa sain kuulla progressiivisesta verotuksesta. Kyllä taas ihmettelin. Jos maksat jo valmiiksi keskimääräistä enemmän veroja ja teet vielä vähän lisää töitä, niin maksat veroja entistä enemmän.

Olin parikymppinen opiskelija kun tapasin vanhan koulukaverini, joka oli ollut jo enemmän työelämässä mukana. Hän oli hiljattain menettänyt työpaikkansa, mutta kertoi iloisena, ettei mitään hätää. Hänelle jää työttömyyskorvausta käteen 80% siitä mitä jäi palkasta ja vapaa-aika on lisääntynyt 40 tuntia viikossa. Ihmettelin kovasti että mistä ne rahat oikein tulevat, jos mies ei tuota mitään.

Olin samoihin aikoihin kesätöissä julkisella sektorilla. Muistelen, että tyypillinen työaika oli tunnin luokkaa päivässä tai jopa vähemmänkin. Työpaikalla oli paljon jengiä, vaikka hommat olisi saatu tehtyä pienemmälläkin porukalla. Oli ihan normaalia, että muutamat duunarit juopottelivat työaikana.

Yrittäjänä olen vapaa työelämän outouksista. Saan maksaa itselleni palkkaa sen verran mitä yrityksen maksukyky sallii. Saan tehdä töitä silloin kun niitä on ja tehdä jotain muuta silloin kun töitä ei ole. Minulla ei ole aikeita kasvattaa yritystä palkkaamalla lisää työntekijöitä. Minulla ei ole työttömyysvakuutusta. Jos bisnekset loppuvat, ryhdyn tekemään jotain muuta tuottavaa.

MIKSI MINUSTA TULI YRITTÄJÄ – OSA 2

Vastaa

Luen hesaria takan ääressä. Katainen on ilmoittanut luopuvansa kotimaan politiikasta. Vierailen välillä twitterissä ja Safarissa. Eilen vastatuuleen fillarilla mökille. Kevään ensimmäinen ihmeellisen rentouttava puusauna. Järvi on vielä jäässä.

Sunnuntai 6.4.2014, Lohjansaaressa

Ei ahdista vaikka huomenna on maanantai. Korporaatiossa työviikon alku kivistäisi jo. Luen hesarista artikkelin ”Monelle suomalaiselle työssäkäynti on pelkkää kärsimystä” ja menneet palaavat mieleeni.

Case 1

Olin neljättä päivää töissä, kun toimitusjohtaja tuli sanomaan ”Ei millään pahalla, mutta meillä toimihenkilöillä on tapana pitää kravattia”. Olin toki pannut asian merkille, mutta en ollut seurannut esimerkkiä. Nuorena työkalusuunnittelijana pidin käytäntöä naurettavana ja olin vähemmän muodollisesti pukeutuneena saavuttanut luottamusta tuotannon puolella. Olin toki kiltti poika ja aloin kehotuksen jälkeen käyttää kravattia, mutta halveksin käytäntöä. Pidin yhteishengen kannalta haitallisena, että toimihenkilöt korottivat itsensä duunareiden yläpuolelle.

Case 2

Aamupalaverissa yrityksen toimitusjohtaja kirjoitti tuohtuneena piirtoheittimen kalvolle ”Päämäärä olemme Yritys Y:ssä töissä kartuttaaksemme omistajien varallisuutta”. Omistajajohtaja touhotti kravatti vinossa ja hiukset huonosti kammattuina. Saimme kuulla kunniamme ja tietää roolimme. Teksti tuli kalvolle sinisellä tussilla, huolimattomalla käsialalla ja kirjoitusvirheiden kera. Kun teksti oli valmis, tiesin, että tässä talossa en viipyisi pitkään. Otin kalvosta kopion ja pidän sitä edelleenkin työhuoneeni seinällä.

Case 3

Henkilöstöjohtaja oli saanut tietoonsa, että eräällä osastolla tapahtuu seksuaalista häirintää. Johtaja järjesti kokouksen ja vaati että häirinnän on loputtava. Johtajalla oli äimistyttävät perusteet vaatimukselleen: ”Miettikää miltä tämä näyttäisi jos asia vuotaisi lehdistölle”. Johtajaa ei kiinnostanut henkilöstön hyvinvointi pätkääkään, ainoastaan yrityksen imago ulkopuolisille.

Case 4

Olin suoriutunut hyvin hankintapäällikön tehtävistä, mutta menin jaksamiseni äärirajoilla. Olin saanut merkittäviä parannuksia aikaiseksi. Yritysjohto päätti palkinnoksi laajentaa vastuualuettani ilman kompensaatiota palkassa. Tämä oli viimeinen pisara ja tein irtisanomispäätöksen.

Politiikassa toiminta on jopa raadollisempaa kuin yrityselämässä ja ymmärrän Kataisen päätöksen täysin.

 

MIKSI MINUSTA TULI YRITTÄJÄ

Vastaa

Syyskuun ensimmäinen ja istun kesätauon jälkeen Finnairin siipien välissä matkalla Kiinaan. Hieman se taas tuntuu epätodelliselta, että eilen oli kesän viimeinen päivä ja ihan mukava sellainen, mutta huomenna kun astun koneesta Hong Kongissa, lämpöä on 15 astetta enemmän. No, onhan tuohon jo tottunut. Ensimmäisen työmatkani Kiinaan tein vuonna 1998 ja nyt mittarissa on lähemmäs sata Aasian reissua. Matkat olen tehnyt oman yrityksen nimissä vuodesta 2004 alkaen.

Tässä kirjoituksessa kerron miksi sain palkkatöistä tarpeekseni tehtyäni diplomi-insinöörin hommia 11 vuotta.

Ensinnäkin, eihän siinä ole mitään tolkkua, että porukka saa samaa palkkaa riippumatta siitä tuottaako firmalle tulosta vai turskaa. Tai tekeekö töitä tunnollisesti vai käyttääkö työajan omien asioidensa hoitamiseen. Tunnen tapauksen, jossa tuotekehitysinsinööri lopetti kellokortin leimaamisen kun mittari pyörähti ympäri. Siinä vaiheessa plussaa oli kertynyt enemmän kuin normaali puolen vuoden työmäärä. Ja tämä insinööri ei hoitele omia asioita työpaikalla. Mittarin ympäri pyöräyttäminen ei tuonut kiitoksia, kelvollisista ylityölisistä puhumattakaan ja miehen motivaatio oli tapettu. Normaalisti 50 tuotekehitysinsinöörin ryhmässä parhaiten palkattu kaveri ansaitsee 30 prosenttia enemmän kuin huonoiten palkattu, riippumatta paljonko tekee töitä ja mikä on työn tuottavuus. Kyllä prosenttiluku pitäisi olla pikemminkin 300.

Toiseksi, jarrumiesten toiminta on niin turhauttavaa ettei mitään määrää. Eihän se tietysti jarrumiesten vika ole, että ovat sellaisiksi syntyneet. Mutta miksi heitä pitää olla valittu päättäviin asemiin? Päätöksiä vaan kerta kaikkiaan pitää osata ja uskaltaa tehdä.

Kolmanneksi, vapaus alkoi houkutella niin paljon, että tulotason mahdollinen heikkeneminenkin alkoi tuntua hyväksyttävältä riskiltä. Olihan asuntolaina melkein maksettu ja enemmän kuin lainan loppuosaa vastaava määrä rahaa oli osakkeissa ja rahastoissa.

Olin vakavammin makustellut yrittäjyyttä mielessäni kuukauden pari. Istuessamme vaimon kanssa perjantai-iltaa parvekkeella kysyin, että mitäs sanoisit jos perustaisin oman yrityksen. Vaimo sanoi, että eipä siinä mitään, perusta pois vaan. Dollarinkuvat alkoivat vilistää silmissä ja ryhdyin välittömästi hankkimaan tietoa Porscheista ja Ferrareista. Päätin, että irtisanon itseni kolmen viikon päästä jos ajatus tuntuu vielä siinä vaiheessa hyvältä. Ja tuntuihan se.

Kun olin tehnyt irtisanomisilmoituksen esimiehelleni, tunne oli kuin olisin vapautunut vankilasta. Ei vanha työpaikka huono ollut, olinhan viihtynyt siellä yli puolet siihenastisesta työurastani ja olin saanut olla mukana hyvinkin mielenkiintoisissa hankkeissa. Omilleen heittäytymisen tunne oli kuitenkin jotain suurenmoista; Yrittäjänä tulen olemaan vapaa korporaatiosta, enää ei tarvitse ryhtyä hankkeisiin jotka eivät tunnu järkeviltä, enää ei tarvitse istua turhissa palavereissa. Enää ei tarvitse lähteä aamuruuhkaan pää tukossa kaikista hankkeista, joihin matriisiorganisaatio odottaa raportointia.

Nyt syyskuussa 2012 olen pilvien yläpuolella, matkustajat katsovat elokuvia tai yrittävät nukkua. Takavasemmalta kuuluu keskustelua jonka volyymia ovat korottaneet päihdyttävät juomat. Yleensä äänekäs puhe on suomea tai ruotsia, mutta nyt puhutaan Kimi Räikkösestä ja Mika Häkkisestä viroksi. Minulla on sylissä iPad, jolla kirjoitan samalla kun kuuntelen Spotifyta offline-modessa. Hienoa on tekniikka kun insinöörit ja visionäärit ovat uskaltaneet tehdä päätöksiä ja kehittää tuotteita, jotka muuttavat ihmisen elämää. Tässä istuu insinööri, joka on muuttanut vain omaa elämäänsä, mutta hyvä niinkin (vaikka urheiluauto on edelleen hankkimatta).