Avainsana-arkisto: AY-liike

AY-LIIKKEEN ALASAJO

Media mäiskii Sipilää ja hallitusta pinnallisin perustein. Sipilää on arvosteltu poukkoilevaksi, malttamattomaksi ja työmarkkinoita tuntemattomaksi. Media on myös tuominnut EK:n huonosta pelisilmästä. Se kun sanoutui irti keskitetyistä ratkaisuista ja tällä tavalla antoi AKT:lle syyn jättäytyä ulos yhteiskuntasopimusneuvotteluista.

Todellisuudessahan asiat etenevät juuri kuten Sipilä ilmoitti muodostettuaan hallituksen ja hyvä niin. Hallitus antoi AY-liikkeelle kaksi vaihtoehtoa: Parannetaan kilpailukykyä tai itketään ja parannetaan kilpailukykyä. Ei Sipilä poukkoile, vaan hän etsii vaihtoehtoisia ratkaisuja kansaa kuuntelemalla. Ei Sipilä ole malttamaton, vaan hän pyrkii toimimaan järjellisissä aikatauluissa. Ja kyllä Sipilä tuntee työmarkkinakujeet liiankin hyvin. Juuri sen takia hän haluaakin järjestelmää uudistaa.

Yhteiskuntasopimuksen keskeisiä kohtia olisi ollut liittokohtaiset neuvottelut, joten EK:n ilmoituksessakaan ei ollut mitään uutta. On vain hyvä, että asiat sanotaan selkeästi eikä edetä väärien mielikuvien valossa.

Siinä vaiheessa kun Sipilä ilmoitti, ettei hyväksy SAK:n äärimaltillista palkkaratkaisua, ihmettelin hieman. Minusta SAK:n tarjous oli niin hyvä, että se olisi kannattanut hyväksyä, kunnes oivalsin, että hallituksella on todellakin kovat piipussa.

AKT torppasi yhteiskuntasopimuksen. Se että Lauri Lyly moittii EK:ta neuvotteluiden katkaisemisesta, on tietenkin ainoa mitä Lyly voi julkisuuteen sanoa, vaikka onkin samaa mieltä kuin EK. Eihän sopimusta tietenkään voi tehdä ilman AKT:ta. AKT on häirikkö, joka ei välitä Suomen tulevaisuudesta eikä omien jäsentensä parhaasta. AKT on riittävän monta kertaa osoittanut pystyvänsä lamauttamaan Suomen, vaikka heidän jäsenet ovat ravintoketjussa viimeisinä. Ahtaajaa tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun joku muu on tuotteen kehittänyt, valmistanut, rahoittanut ja myynyt.

Nyt edetään pakkolakien kanssa demokraattisesti muodostetun hallituksen voimin. Työntekijäjärjestöt ovat alkaneet vihjailla, että liittokohtaisista neuvotteluista tulee riitaisat ja heikennykset ehtoihin tullaan kompensoimaan kovilla palkankorotusvaatimuksilla. Vihjailujen mukaan tilanne tulee johtamaan laajoihin lakkoihin.

Itse asiassa, AY-liike on nyt todella ahtaalla. Järjestöillä ei ole vahvaa kansan tukea ja tuki jopa omalta kenttäväeltä horjuu. Laajojen lakkojen takia BKT saattaa romahtaa 2016 – 2017 esim. 10%, mutta mitäpä siitä. Uudistuakseen on joskus tarpeen koukata todella syvältä. Toinen vaihtoehto on, että kenttä ei enää suostu AY-pamppujen itsemurhatoimiin.

Hallitus on harvinaisen päättäväinen toimissaan. Päällisin puolin on yllättävää, että perussuomalaisetkin ovat mukana rintamassa, vaikka populistien perässä singahtelevat äänestäjät ovat siirtyneet takaisin SDP:n kannattajiksi. Olen kuitenkin vakuuttunut, että Suomen kilpailukyvyn palauttaminen Sipilän hallituksessa tulee osoittautumaan Soinin suurimmaksi saavutukseksi.

AKT REKKAKUSKIN SILMIN

Tunnen erään rekkakuskin. Hänen näkemyksensä AKT:sta on karu. Ohessa suora lainaus:

—————————-

On se jännä pulju. En tiedä enää yhtään kuskia joka kuuluisi tähän läävään (liittoon) tai ainakaan eivät kehtaa tunnustaa. Muistelen, että 5 kuljettajaa on kuulunut liittoon, mutta sittemmin eronneet. Kukaan tai mikään muu taho ei kuse kuljetusalan muroihin yhtä rankasti vuodesta toiseen.

Puualaa viimeiset vuodet läheltä seuranneena voin vain todeta, että AKT ja ahtaajat ovat yksi iso saatana. Otetaan esimerkkitilanne, että palaisin takaisin satamasta lähteviin kuljetuksiin. AKT keksisi, että nytpä ahtaajat viikoksi lakkoon. Ensin vähenisi/loppuisi minulta työt ja samaan aikaan sahat painavat puuta pihalle odottamaan ulkomaille lähteviä kuljetuksia. Jossain vaiheessa sahat ilmoittavat varastojen olevan täynnä ja puunhakkuuta täytyy rajoittaa/seisauttaa. Ja koska lumipallo tykkää pyöriä niin jossain välissä ison firman iso setä ulkomailla keksii, että Suomesta viivästyneistä puukuljetuksista tulee sanktioita tai pahimmassa tapauksessa etsivät toisen toimittajan. Siinä vaiheessa työt vähenevät niin hakkuu- kuin kuljetuspuolella, puhumattakaan sahoista, varastoista jne.

AKT:n ongelmaksi on muodostunut osaltaan liian laaja-alainen ”asiakaskenttä”. Kontteja ajavan perus-Reiskan on vaikea asennoitua siihen, että ahtaajat menevät tukilakkoon lentoemäntien taukoaikariitojen takia. Siellä sitten on Reiska joka saa todennäköisesti palkkansa jollain tapaa laittomin perustein (määrän, kilometrien tai auton tulojen mukaan) tai ainakin saa vajaata palkkaa odotusajoilta jolloin auto ei liiku. Ja Reiskan pitäisi nyt vaan ymmärtää, että tässä sitä monta kymmentä/sataa kuljettajaa seisoo minimipalkalla/palkatta yhteisen hyvän takia. Samaan aikaan AKT:n toimet harmaan talouden, kabotaasikuljetusten ja kaikenlaisen AUTOILLA tapahtuvan kuljetuksen suhteen ovat riittämättömät ja suorastaan näkymättömät.

Alalla on myös Erittäin suuri määrä yrittäjäkuljettajia ja muutaman auton yrityksiä ja silloin harvoin kun AKT jollain tapaa puuttuu autoalaan niin se tapahtuu polkemalla pienyrittäjiä jotka maksavat muutenkin suurimman laskun AKTn lakoista. Ahtaajat ovat ensimmäisenä lakossa ja satamasta ajavat autot ovat käytännössä kokonaan yrittäjäkuljettajia ja parin kuskin firmoja pienen pienillä katteilla (joitakin kuljetuksia ajetaan jopa miinusmerkkisinä…)

AKT on uskomattoman ristiriitainen toimija. Aina nousee verenpaine pelkästä nimen kuulemisesta. Suomessa on kuitenkin vain kourallinen isoja kuljetusyrityksiä joiden työntekijöille AKT:n toimet saattavat olla joskus positiivisia. Varsinkin jos on työtä vieroksuvaa sorttia, esim. VR transpoint = valtionyhtiö, yksi suomen suurimmista hinnanpolkijoista, ulkomaisen työvoiman käyttäjistä ja kabotaasisäädösten rikkureista ja/tai harmaalla alueella kulkijoista.

Kaukokiito/Kiitolinja toimivat jatkuvasti enenevissä määrin yrittäjäkuljettajien varassa, kuten kaikki ulkomaiset toimijat (Schenker, DHL, jne). Sitten on nämä muuten vain erikoiset kuten Ahola transport (tutummin jeesuskiito, uskovaisten pulju) jonka nykyiset käytännöt ovat alipalkattuine virolaisine kuskeineen, pitkäkilpisine autoineen melko kaukana alkuaikojen jumalaa pelkäävästä ja alkoholin kuljettajilta kieltäneestä paimenten yrityksestä. Onhan näitä. Kuljetusala on erittäin rikkonainen paletti, jonka sisällä taistelee harmaa talous, laittomuus, ulkomaalaiset, hinnanpolkijat, hyväveliverkostoituneet jättitoimijat, hädintuskin peruskoulusta valmistuneet yrittäjäkuljettajat ja innovatiiviset pienyritykset. Kukaan ei oikein tiedä miten hallita koko kenttää, eikä ole keksitty tai ehkä edes yritetty löytää yhteistä linjaa oikeastaan mihinkään aiheeseen.

—————————-

SUOMEN KILPAILUKYKY

Yleinen kysymys kotimaisilta asiakkailtamme on: Löytyykö kapasiteettia jos tuotantomääriä halutaan kasvattaa reippaasti, esimerkiksi kymmenkertaisiksi? Suomessa tämä on aiheellinen kysymys. Täällä on epärealistista, että alihankkija kymmenkertaistaisi kapasiteettinsa nopeasti. Suomi on pieni maa mutta kankea.

Kiina sen sijaan on suuri maa mutta joustava, ainakin kapasiteetin lisäämiseen tähtäävissä toimissa. Jos asiakas haluaa kymmenkertaistaa tilaukset, tehtaaseen rakennetaan laajennus ja palkataan tarvittava määrä henkilökuntaa. Kiinalaiset suorastaan ihmettelevät kysymystä kapasiteetin kasvattamismahdollisuudesta; tietysti se voidaan tehdä ja ilomielin tehdäänkin.

Suomi valittiin hiljattain maailman parhaaksi maaksi inhimillisen pääoman suhteen. Tämä on merkittävä tunnustus ja siitä voimme olla syystäkin ylpeitä. Vastapainona inhimillisen pääoman kasvulle on aineellinen pääomamme rapautumassa. Aineellisen pääoman rapautuminen tulee jatkossa vähentämään myös inhimillistä pääomaa.

Jotta inhimillinen pääoma voidaan pitää maailman kärjessä, meidän tulee parantaa yritysten mahdollisuuksia kasvattaa toimintaansa ja yrittäjän mahdollisuuksia uskoa unelmaansa. Tämä voi tapahtua vain byrokratiaa ja säännöstelyä vähentämällä sekä työllistämisen riskejä ja kustannuksia karsimalla.

Yritykselleni tulee toisinaan tilanteita, että joudumme teettämään Suomessa korjaustöitä Kiinassa valmistetuille osille. Äskettäin meille tuli akseleita, jotka olivat ylimittaisia. Muutaman sadasosamillimetrin hionta pinnasta maksoi suunnilleen saman verran kuin koko kappale valmistettuna Kiinassa, rahteineen ja raaka-aineineen. Vastaavia esimerkkejä on enemmänkin. Tämä kertoo jotain suomalaisesta kilpailukyvystä.

Juha Sipilän toimet hallitusta muodostettaessa ovat olleet esimerkillisiä. Sipilä yritti saada aikaiseksi yhteiskuntasopimuksen, joka olisi hieman vähentänyt työntekijöiden saavutettuja etuja ja olisi samalla lisännyt Suomen kilpailukykyä. Minua harmittaa, ettei sopimusta syntynyt. AY-johtajille on tärkeämpää pitää kiinni omista asemistaan kuin estää Suomen vajoaminen suohon.

Yritykseni kannalta on tietysti hyvä, että alihankinnan teettäminen Suomessa on kallista ja kankeata. Olen kuitenkin sataprosenttisen rehellinen kun sanon, että tekisin tuotantoa mieluummin Suomessa kuin Kiinassa.

MIKSI MINUSTA TULI YRITTÄJÄ – OSA 3

Olin ehkä 13-vuotias kun sain tietää, että lomilla saadaan myös palkkaa. Ihmettelin hieman. Mutta sitä vasta ihmettelin, että palkan lisäksi maksetaan puolet lisää lomaltapaluurahana. Se oli täysin käsittämätöntä.

Olin ehkä 18-vuotias kun sain tietää, että ylitöistä on maksettava puolet kovempaa tuntipalkkaa kuin ”normaalina työaikana” tehtävistä töistä. Muistan, että tämäkin tuntui kovin oudolta, koska ajattelin, ettei tuottavuus ylitöissä voi olla mitenkään suurempi.

Myöhemmin sain tietää, että ylitöille on säädetty maksimi määrä kuukauden aikana. Olin pölkyllä päähän lyöty, kun ymmärsin, että laki kieltää ylitöiden tekemisen vaikka työntekijä niitä haluaisi tehdä ja työnantajalla olisi tarvetta niitä teettää. Ihmettelin myös kovasti miksei tuotantolaitoksissa tehdä töitä viikonloppuisin, vaikka tehtaan tilauskirjat ovat täynnä ja toimitukset ovat myöhässä.

Jossain vaiheessa sain kuulla progressiivisesta verotuksesta. Kyllä taas ihmettelin. Jos maksat jo valmiiksi keskimääräistä enemmän veroja ja teet vielä vähän lisää töitä, niin maksat veroja entistä enemmän.

Olin parikymppinen opiskelija kun tapasin vanhan koulukaverini, joka oli ollut jo enemmän työelämässä mukana. Hän oli hiljattain menettänyt työpaikkansa, mutta kertoi iloisena, ettei mitään hätää. Hänelle jää työttömyyskorvausta käteen 80% siitä mitä jäi palkasta ja vapaa-aika on lisääntynyt 40 tuntia viikossa. Ihmettelin kovasti että mistä ne rahat oikein tulevat, jos mies ei tuota mitään.

Olin samoihin aikoihin kesätöissä julkisella sektorilla. Muistelen, että tyypillinen työaika oli tunnin luokkaa päivässä tai jopa vähemmänkin. Työpaikalla oli paljon jengiä, vaikka hommat olisi saatu tehtyä pienemmälläkin porukalla. Oli ihan normaalia, että muutamat duunarit juopottelivat työaikana.

Yrittäjänä olen vapaa työelämän outouksista. Saan maksaa itselleni palkkaa sen verran mitä yrityksen maksukyky sallii. Saan tehdä töitä silloin kun niitä on ja tehdä jotain muuta silloin kun töitä ei ole. Minulla ei ole aikeita kasvattaa yritystä palkkaamalla lisää työntekijöitä. Minulla ei ole työttömyysvakuutusta. Jos bisnekset loppuvat, ryhdyn tekemään jotain muuta tuottavaa.

HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN ITSEMURHA

Terveiset Tampereen alihankintamessuilta, D-hallista ja osastolta T10!

Olemme käyneet täällä monta mielenkiintoista keskustelua. Useammassa yhteydessä on käynyt selväksi, että yritykset tarvitsevat työvoimaa, mutta niiden on vaikea saada sitä. Kuvaava esimerkki on hitsareiden tilanne.

Porissa tarvitaan hitsareita. Turussa niitä olisi vapaana, mutta he eivät suostu lähtemään töihin. Porissa hitsarille maksettaisiin alkupalkkana €14/h. Duuniin meneminen ei kannata, koska työttömyyskorvauksilla tienaa enemmän. On ymmärrettävää, että hitsarit naureskelevat työtarjouksille, kun tienaavat joutilaina €15/h.

Työvoimaa tarjoava suomalainen yritys vuokraa työvoimaa. Heille tulee hitsareita mm. Puolasta ja Saksasta, koska suomalaiselle ei työ kelpaa.

Saksa on yksi harvoja maita joilla menee hyvin. Silti saksasta riittää hitsareita Suomeen. Saksassa hitsari tienaa työsuhteen alkaessa €9/h, joten Suomesta tarjottu tuntipalkka on puolet parempi. Suomeen tulo kannattaa.

Saksalaisten ja puolalaisten verotuloilla kustannetaan suomalaisten työttömien sosiaaliturvaa. Suomalainen hitsari oppii ottamaan rennosti ja nukkumaan pitkään. Miehelle jää kahden vuoden ajan melkein yhtä paljon käteen kuin hän aikoinaan tienasi Turussa.

Kun kaksi vuotta työttömyyttä tulee täyteen, suomalainen hitsari on oppinut ottamaan rennosti, mutta unohtanut kuinka tehdään töitä. Hän ei enää kelpaakaan työnantajalle, vaikka nyt €14/h kelpaisi työntekijälle.

Olemme itse järjestelmämme luoneet. Kyseessä on tahaton itsemurhayritys. Kun nyt huomaamme, että köysi kiristyy, meidän pitäisi kohdata todellisuus ja ottaa silmukka pois kaulasta.