Raivoan Johnille maalaustyössä tapahtuneesta virheestä. John puolustautuu, naama alkaa punottamaan ja suu vääntyy kammottavalle kaarelle. Tehtaan omistaja Mr Li katsoo silmät pyöreänä kinasteluamme. Tajuan pyöristyneet silmät vasta kun Jukka huomaamattomasti kehottaa minua lopettamaan.

Täällä pitää käyttäytyä hillitysti, pitää osata luovia. Miksi unohdan tämän aina. Minulle kerrottiin jo ensimmäisellä Kiinan matkalla että kiinalaisten kanssa pitää luovia. Kehun ymmärtäväni kiinalaista kulttuuria mutta taas sorruin. Nyt hakkaan tämän kallooni. Kiinalaista ei ikinä arvostella kun muita on läsnä, ei vaikka kuinka tekisi mieli ja olisi aihetta. Jos arvostelet, olet itse suurin häviäjä. En osaa laskea kuinka monta kertaa olen tehnyt saman virheen.

Jukka on herrasmies ja kiinalaisen kulttuurin osaaja. Onneksi olen saanut Jukan tiimiimme. Katson kadehtien kun Jukka laulaa lounaalla Annan kanssa duettona kiinalaisen tunteellisen laulun. Annasta näkee naapurikabinettiin saakka kuinka hän nauttii. Annan suhtautuminen minuun on ollut varauksellista pitkään, mutta Jukan seurasta hän nauttii. Ymmärrän alakuloisena saavani mitä olen tilannut. Samalla olen iloinen, että meillä on Jukka pehmentämässä GSF:n suomalaisia kasvoja. Ehkäpä minäkin opin Jukan esimerkillä olemaan parempi kiinalainen.

Seuraavalla matkalla meillä on vaikeuksia hieman isomman tehtaan kanssa ja ehdotan Johnille, että menisimme omistajan juttusille. John painottaa, että jos juttelemme omistajan kanssa, meidän täytyy ilmaista asiamme kiertoteitse, luovia. Emme voi sanoa omistajalle, että heidän managerit ja työntekijät eivät hallitse tehtäviään. John muistuttaa minua tapahtumasta vuosia sitten. Olin kertonut tehtaan hongkongilaiselle omistajalle, että heidän laatupäällikkö Kiinan tehtaalla on toivoton tapaus. Sanomisieni johdosta manageri sai potkut. Tästä on jo aikaa, mutta en vieläkään tiedä pitäisikö asiasta olla pahoillaan vai ei. Johnin mielestä selvästikin pitäisi.

Istumme taas lounaalla. John höpöttää tehtaan projektipäällikön ja autokuskin kanssa. Istumme Annan kanssa vierekkäin hiljaa: Ei hyvä. Otan kännykästä kiinan kielen muistilistani esille ja alan “jutella” Annan kanssa. “Mikä tämä” -Riisinuudeli, “Mikä tämä” -Katkarapu, “Mikä tämä” -Sieni. Käytyämme ruokalajit läpi näytämme toisillemme valokuvia kännyköistä ja käytämme webbitulkkia. Seppälä avantouinnilla, Seppälä hiekkaposkena. Anna nauraa melkein hulvattomasti. Olisikohan jää särkymässä.