Avainsana-arkisto: Global Sourcing Finland

PELIMIES

Dongguan 18.9.2015

Mr Pong ja Mr Lau istuvat johtajahuoneen teepöydän takana muhkealla nahkasohvalla, joka ei enää kiiltele uutuuttaan. Mr Pongin vasemman ranteen ympäri kiertää viiriäisenmunan kokoisia lakattuja puuhelmiä. Helmissä on mustia pisteryhmiä, jotka tuovat mieleen arpakuution silmät. Osittain korun alle jää kello, jonka ranneke on valmistettu kullatuista ja metallinvärisistä paloista. Rannekkeen kiilto on himmeä. Käsivarressa on kulunut tatuointi.

Mr Pong kaataa höyryävää vettä teekuppeihin ja sivelee niitä paksulla harjalla. Ilmastointilaite puhaltaa turhan kylmää ilmaa ja paperit yrittävät lähteä lentoon. Mr Pongin pikkusormessa on pitkä kynsi, toimistomiehen trademark. Samassa sormessa langanohut kultasormus. Teekannua liikuttavan käden liikkeestä puuttuu entinen notkeus. ilme on vakava, vaikka kasvoille tuleekin hetkeksi leveä hymy, joka ennen oli myös aurinkoinen. Mr Pong kääntelee teekuppeja puisilla pihdeillä toistensa sisällä ja huuhtelee näin jokaisen. Teepöytä on moniulotteinen massiivipuinen veistos, jonka tasot ovat oikealla korkeudella nojatuoleissa istujille.

Mr Pongin puhelin piippaa – chat gallery – mutta hän ei nappaa luuria käteensä. Noitahan riittää. Mr Pong on pelimies. Hän on hiljattain vaihtanut vaimon nuorempaan ja heillä on tuore vauva.

Herrat Pong ja Lau keskustelevat Johnin kanssa. Keskustelu käy asiallisena. Puhuvat tuotemuutoksista ja mallikappaleiden aikatauluista. Keskustelu näyttää ja kuulostaa samanlaiselta kuin ennenkin. Tällaisia kiinalaiset ovat; kasvoja ei saa menettää ja tyytymättömyyttä ei osoiteta kun ollaan kuitenkin yhdessä päätetty jatkaa.

Mr Pong poistuu huoneesta. Mr Lau asettuu sohvan päähän jalat puoliksi päällekkäin, rentoutuu hieman ja keskustelee Johnin kanssa hyväntuulisena. Istuu kyyryssä. Ylävartalo nojaa jalkojen päällä lepäävään vatsaan. Paksu niska pullottaa vaikka pää lepää omalla painollaan loivasti eteenpäin. Muistuttaa nauravaa Buddhaa. Välillä Mr Lau vakavoituu ja hiljentää ääntä; arvelen hänen puhuvan Mr Pongistä.

Huoneeseen on tullut myös tehtaan pienosakas, nuori suunnittelija, joka on positiivisessa mielessä täynnä virtaa. En ole nähnyt aikaisemmin Mr Chania yhtä iloisena ja energisenä. Selaamme ilmavirrassa lepattavia piirustuksia ja käymme lyhyessä ajassa läpi lukuisan määrän tuotemuutoksia. Mr Chan poistuu huoneesta ja menee välittömästi toteuttamaan muutoksia, joista sovimme.

————————

Mr Pong on koukussa uhkapeleihin ja hävinnyt niissä paljon rahaa. Mr Pong oli ottanut asiakkailta maksuja ohi kirjanpidon. Pelitappiot olivat vieneet tehtaan tuloksen kuralle. Työntekijöiden palkat ja maksut materiaalitoimittajille olivat olleet myöhässä. Tärkeitä työntekijöitä oli lähtenyt ja yhteistyö toimittajien kanssa oli mennyt hankalaksi. Tehtaan tulevaisuus oli ollut epävarmalla uralla.

Mr Lau on uusi tehtaanjohtaja. Hän oli kuitannut Mr Pongin pelivelat ja saanut vastikkeeksi osuuden yhtiöstä. Mr Lau vaikuttaa olevan hyvä johtaja ja nyt tilanne on parempi. Mr Pong omistaa enemmistön yhtiöstä, mutta operatiivinen päätösvalta on Mr Laulla. Tämä on kiinalainen järjestely, jossa nivoutuu yhteen sukulaissuhteet, kasvojen säilyttäminen ja käytännönläheiset toimintatavat. Arvatenkin vain Mr Lau ja Mr Pong tietävät sopimuksen yksityiskohdat. Luulisin, että osakassopimuksen solmimiseen ei ole käytetty juristia eikä sopimuksen yksityiskohtia ole kirjoitettu paperille.

SUOMEN KILPAILUKYKY

Yleinen kysymys kotimaisilta asiakkailtamme on: Löytyykö kapasiteettia jos tuotantomääriä halutaan kasvattaa reippaasti, esimerkiksi kymmenkertaisiksi? Suomessa tämä on aiheellinen kysymys. Täällä on epärealistista, että alihankkija kymmenkertaistaisi kapasiteettinsa nopeasti. Suomi on pieni maa mutta kankea.

Kiina sen sijaan on suuri maa mutta joustava, ainakin kapasiteetin lisäämiseen tähtäävissä toimissa. Jos asiakas haluaa kymmenkertaistaa tilaukset, tehtaaseen rakennetaan laajennus ja palkataan tarvittava määrä henkilökuntaa. Kiinalaiset suorastaan ihmettelevät kysymystä kapasiteetin kasvattamismahdollisuudesta; tietysti se voidaan tehdä ja ilomielin tehdäänkin.

Suomi valittiin hiljattain maailman parhaaksi maaksi inhimillisen pääoman suhteen. Tämä on merkittävä tunnustus ja siitä voimme olla syystäkin ylpeitä. Vastapainona inhimillisen pääoman kasvulle on aineellinen pääomamme rapautumassa. Aineellisen pääoman rapautuminen tulee jatkossa vähentämään myös inhimillistä pääomaa.

Jotta inhimillinen pääoma voidaan pitää maailman kärjessä, meidän tulee parantaa yritysten mahdollisuuksia kasvattaa toimintaansa ja yrittäjän mahdollisuuksia uskoa unelmaansa. Tämä voi tapahtua vain byrokratiaa ja säännöstelyä vähentämällä sekä työllistämisen riskejä ja kustannuksia karsimalla.

Yritykselleni tulee toisinaan tilanteita, että joudumme teettämään Suomessa korjaustöitä Kiinassa valmistetuille osille. Äskettäin meille tuli akseleita, jotka olivat ylimittaisia. Muutaman sadasosamillimetrin hionta pinnasta maksoi suunnilleen saman verran kuin koko kappale valmistettuna Kiinassa, rahteineen ja raaka-aineineen. Vastaavia esimerkkejä on enemmänkin. Tämä kertoo jotain suomalaisesta kilpailukyvystä.

Juha Sipilän toimet hallitusta muodostettaessa ovat olleet esimerkillisiä. Sipilä yritti saada aikaiseksi yhteiskuntasopimuksen, joka olisi hieman vähentänyt työntekijöiden saavutettuja etuja ja olisi samalla lisännyt Suomen kilpailukykyä. Minua harmittaa, ettei sopimusta syntynyt. AY-johtajille on tärkeämpää pitää kiinni omista asemistaan kuin estää Suomen vajoaminen suohon.

Yritykseni kannalta on tietysti hyvä, että alihankinnan teettäminen Suomessa on kallista ja kankeata. Olen kuitenkin sataprosenttisen rehellinen kun sanon, että tekisin tuotantoa mieluummin Suomessa kuin Kiinassa.

MIKSI MINUSTA TULI YRITTÄJÄ – OSA 3

Olin ehkä 13-vuotias kun sain tietää, että lomilla saadaan myös palkkaa. Ihmettelin hieman. Mutta sitä vasta ihmettelin, että palkan lisäksi maksetaan puolet lisää lomaltapaluurahana. Se oli täysin käsittämätöntä.

Olin ehkä 18-vuotias kun sain tietää, että ylitöistä on maksettava puolet kovempaa tuntipalkkaa kuin ”normaalina työaikana” tehtävistä töistä. Muistan, että tämäkin tuntui kovin oudolta, koska ajattelin, ettei tuottavuus ylitöissä voi olla mitenkään suurempi.

Myöhemmin sain tietää, että ylitöille on säädetty maksimi määrä kuukauden aikana. Olin pölkyllä päähän lyöty, kun ymmärsin, että laki kieltää ylitöiden tekemisen vaikka työntekijä niitä haluaisi tehdä ja työnantajalla olisi tarvetta niitä teettää. Ihmettelin myös kovasti miksei tuotantolaitoksissa tehdä töitä viikonloppuisin, vaikka tehtaan tilauskirjat ovat täynnä ja toimitukset ovat myöhässä.

Jossain vaiheessa sain kuulla progressiivisesta verotuksesta. Kyllä taas ihmettelin. Jos maksat jo valmiiksi keskimääräistä enemmän veroja ja teet vielä vähän lisää töitä, niin maksat veroja entistä enemmän.

Olin parikymppinen opiskelija kun tapasin vanhan koulukaverini, joka oli ollut jo enemmän työelämässä mukana. Hän oli hiljattain menettänyt työpaikkansa, mutta kertoi iloisena, ettei mitään hätää. Hänelle jää työttömyyskorvausta käteen 80% siitä mitä jäi palkasta ja vapaa-aika on lisääntynyt 40 tuntia viikossa. Ihmettelin kovasti että mistä ne rahat oikein tulevat, jos mies ei tuota mitään.

Olin samoihin aikoihin kesätöissä julkisella sektorilla. Muistelen, että tyypillinen työaika oli tunnin luokkaa päivässä tai jopa vähemmänkin. Työpaikalla oli paljon jengiä, vaikka hommat olisi saatu tehtyä pienemmälläkin porukalla. Oli ihan normaalia, että muutamat duunarit juopottelivat työaikana.

Yrittäjänä olen vapaa työelämän outouksista. Saan maksaa itselleni palkkaa sen verran mitä yrityksen maksukyky sallii. Saan tehdä töitä silloin kun niitä on ja tehdä jotain muuta silloin kun töitä ei ole. Minulla ei ole aikeita kasvattaa yritystä palkkaamalla lisää työntekijöitä. Minulla ei ole työttömyysvakuutusta. Jos bisnekset loppuvat, ryhdyn tekemään jotain muuta tuottavaa.

VOIMATTOMUUDEN TUNNE

Kiinalaisten kanssa työskentely vaatii kärsivällisyyttä, mutta eipä se aina helppoa ole suomalaistenkaan kanssa. Kohtaan joka viikko tilanteita, joista en pidä.

Kotimainen asiakkaamme haluaa, että toimitukset pitää polkaista käyntiin nopeasti. Olemme toimittaneet mallisarjan, mutta emme saa asiakkaalta vahvistusta onko tuotteiden laatu kunnossa. Siitä huolimatta tavaraa pitäisi toimittaa jo isompi tuotantoerä. Haluaisin palvella asiakasta, mutta samalla haluaisin saada Kiinan tehtaalle varmuuden, että mallisarjan tuotteissa ei ole huomauttamista.

Vihdoin saamme asiakkaalta kuittauksen, että mallisarja on OK, joten lähetämme varsinaisen tuotantoerän. Noin viikon kuluttua toimituksesta asiakkaalta tulee lista mitä ongelmia ovat sittenkin löytäneet.

Dongguan 15.1.2015

Kun selvittelen asiaa Kiinassa tehtaalla, huomaan ettei tuotteen testausta ole tehty täsmälleen asiakkaan ohjeen mukaan. Saan vastauksen monine selityksineen. Varmaan John haluaa pelastaa myös oman nahkansa ja kääntää tehtaan insinöörin puheet minulle englanniksi ehkä hieman omaksi edukseen.

Kiinalainen ei yleensä myönnä ettei tiedä jotain asiaa. Hän mieluummin antaa vastauksen, jollaisen arvelee keskustelukumppanin haluavan. Joskus tiedän heti, että vastaus on epätosi. Usein luulen tietäväni, mutta sitten paljastuu, että olin väärässä. Nämä ovat kiusallisia tilanteita. Totuuden joustava tulkinta kuuluu kiinalaiseen perinteeseen. Tilanteen on parasta antaa ratketa antamalla vastapuolelle hieman tilaa, vaikka lujille ottaakin.

On aamupäivä ja haluaisin soittaa asiakkaalle tarkistaakseni pari asiaa. Kello on kuitenkin Suomessa vasta neljä aamuyöllä, joten en voi soittaa. Vieressä tehtaan insinööri odottaa vastausta ja Suomessa nukkuva asiakas odottaa toimitusta. Iskee voimattomuuden tunne.

Joskus alan väittelemään, vaikka lopulta on yhdentekevää kuka on oikeassa. Ainoastaan sillä on merkitystä, että homma saadaan hoidettua. Olen toistakymmentä vuotta yrittänyt oppia tämän, mutta siitä huolimatta joudun usein itseäni muistuttamaan.

Nielen siis hätävalheet ja ”väärin muistamiset” ja keskitymme ratkaisun etsimiseen. Tehtaan insinööri katoaa äkkiä ja ilmestyy puoli tuntia myöhemmin takaisin tehdassaliin. Insinöörillä on mukanaan laitteisto, jonka on juuri rakentanut ja joka vastaa täsmällisesti asiakkaan vaatimusta testijärjestelystä. Taas kerran totean, että tämäkin Kiinan matka on moninkertaisesti hintansa väärti.

Kyllä täällä maailmassa pärjää kun jaksaa sinnikkäästi vääntää. Ongelmat on parasta selvittää paikan päällä ja etsimällä ratkaisuja eikä syyllisiä. Hetkelliset voimattomuuden tunteet pitää selättää eikä aina tarvitse itse päästä sanomaan viimeistä sanaa.

ALKUKANKEUTTA ILLALLISELLA

Illallinen oman tiimin kesken sichuanilaisessa ravintolassa. John vaimoineen, kuusivuotias tytär ja reilun vuoden ikäinen poika. Anna miehensä kanssa. Laoli yksin, vaimo ja tytär asuvat Shenzhenissä. Muuttivat Hubeista takaisin, koska vaimo sai hyvän työtarjouksen.

Dongguan, 22.11.2014

Istumme kabinetissa pyöreän pöydän ympärillä. John tilaa ruokaa, lapset leikkivät ja me muut pyörittelemme peukaloitamme. En ole tavannut Annan miestä aikaisemmin. Availen keskustelua kysymällä nimeä ja mistä maakunnasta kotoisin. Mr Wu ujostelee tavatessaan ensimmäistä kertaa vaimonsa esimiehen eurooppalaisen pomon.

Mr Wu itseni ohella ainoa, jonka ei tarvitse ajaa autoa eikä lapsia huolehdittavana. Tunnelma molemmin puolin vähän hermostunut, mutta koen orastavaa hengenheimolaisuutta. Mr Wu kysyy juonko olutta. Vastaan toki. Pöytään ilmestyy välittömästi 5 huurteista 0,7 litran pulloa Budweiseria. Merkki ei miellytä, mutta en protestoi. Huomaan kehittyneeni 47 vuoden aikana. Enää en ihan joka kerta tölväise mitä sylki suuhun tuo.

Palanen savustettua possunnilkkaa, sitten campei Mr Wulta. Katkarapu öljypintaiseen soijaliemeen dipattuna ja campei takaisin. Mr Wu vastaa campeilla haukattuaan vain ohuen siivun vatsalaukkua. Toinen pullo sihahtaa auki, kolmas. Muut juovat omenamehua. Laoli innostuu ehdottamaan campein mehulla, johon yes Budilla. Äkkiä campeit kaikilta jokaiselle, yksi kerrallaan, mehulla tai oluella. Mehu ei toki ihan oikeaoppinen ratkaisu, mutta vaivautunut tunnelma on äkkiä tiessään.

Huoneessa käy kaamea kälätys ja välillä John kääntää mistä keskustelevat. Pöytäliinalle roiskuu juomia, ruokia, liemiä. Mr Wu karistaa tupakkaa lattialle ja tumppaa lautaselle. Tuhkakuppikin pöydässä on, mutta se on vähän kauempana.

John innostuu kertomaan varpajaisistaan. Olivat olleet Laolin ja Mr Wun kanssa illallisella. Olivat juoneet olutta ja baijua. John ei ole kokenut alkoholin käyttäjä ja oli joutunut illan päätteeksi sairaalaan vuorokaudeksi. Nauramme Johnin kanssa vedet silmissä. Olemme kaikki erinomaisessa tunnelmassa vaikka Mr Wun kanssa olemme ainoat oluenjuojat.

Bud muistuttaa kivennäisvettä, joten emme tule kovasti juovuksiin. Yhdeksäs pullo on avattu, mutta en pysty juomaan enempää. Vatsa on turvoksissa nopeasti juoduista lasillisista ja yhdeksän ruokalajin illallisesta. Olen mielestäni ollut kohtelias isäntä kun olen pyytänyt campeit kaikkien kanssa, olen osoittanut kunnioitusta viemällä lasin alas kilautuksen kohdalla, olen tyhjentänyt lasit laakista. On aika kiittää toinen toisiamme. John vie perheensä kotiin ja sitten minut hotellille. Pääsen juuri oikeaan aikaan tyhjentämään virtsarakkoni.

FIRMOJEN NIMISSÄ ON EROJA

Kun perustin yritykseni, Global Sourcing Finland oli helppo valinta firman nimeksi. Halusin nimen, joka kuvastaa toimintaa mahdollisimman hyvin. Alkuperäinen suosikkini oli China Sourcing Finland, mutta ulkopuolisten (vaimon ja yhden kaverin) suosituksesta päädyin Globaliin Kiinan sijaan. Perustelut olivat hyvät: Global olisi edelleen oikein, vaikka hankintatoiminta siirtyisi Kiinan ulkopuolelle.

Global Sourcing Finland on osoittautunut suomalaisille vaikeaksi ääntää ja kirjoittaa, mutta alaa tunteville se on toimintaamme hyvin kuvaava. En ole katunut nimivalintaa, vaikka se onkin samanaikaisesti vähän mahtipontinen ja kuitenkin tylsä. Itse asiassa, länsimaisten yritysten nimet ovat yleensäkin varsin tylsiä tai vaikeita kunnes niistä tulee tunnettuja brändejä ja ne muodostuvat käsitteiksi.

Kiinalaisten yritysten nimet ovat kaikkea muuta kuin tylsiä. Teemme alumiiniosien koneistusta tehtaassa, jonka nimi on suomeksi käännettynä Lohikäärme Lentää Korkealla. Teräsosien koneistusta teemme tehtaassa, jonka nimi on Loputtomiin Jatkuva Hyvä Onni. Valimopartnerimme nimi on suomeksi suunnilleen Pikaista Rahan Tekoa. Toisen valimopartnerimme nimi on yksinkertaisesti vain Rikas. Kolmannen valimopartnerimme nimi on myös Rikas, mutta toista kiinankielistä sanaa käyttäen. Elektroniikan kokoonpanoa teemme tehtaassa, jonka nimi on Rahaa Ja Hyvää Onnea.

Mikä parasta, kiinalaiset ovat ihan tosissaan näiden nimiensä kanssa. Heidän mielestä nimen pitää kuvastaa omistajan unelmaa eikä tällaisia nimiä mitenkään kummeksuta. Periaate on, että mitä komeampi nimi, sitä enemmän yritys nauttii arvostusta ulkopuolisten ja viranomaisten silmissä.

Suomalaisesta – ainakin omasta mielestäni – kiinalaisten firmojen nimet kuulostavat ihan lapsellisilta. Kiinalaisessa taitaakin olla enemmän leikkimielisyyttä kuin länsimaalaisessa. Kiinalaiselle asiakas on kaikki kaikessa ja hän on aina tehtaalla, ikäänkuin omalla hiekkalaatikolla. Kiinalaisella on lapsenomainen usko omaan osaamiseensa ja hän on aina valmis yrittämään, kuin taapero opetellessaan kävelemään. Yrittäminen on ennakkoluulotonta eikä mahdollista epäonnistumista mietitä etukäteen vaikka toimintaa ei käynnistetäkään paikallisen Tekesin tukirahoilla.

John kyselee minulta aina monenlaisia kysymyksiä: Eikö meidän kannattaisi kehittää omia GSF-tuotteita, jotta voisimme rikastua? Eikö meidän kannattaisi myydä Saksaan, koska siellä on paljon suuremmat volyymit kuin Suomessa? Etkö voisi kysyä kavereiltasi Suomessa josko voisimme yhdistää ostoja samoille tehtaille? Ottaisimme vain pienen komission, mutta saisimme synergiaetuja. Löytyisikö Suomesta asiakkaita sille ja tälle ja tuolle? jne. Vastaan yleensä että hyvä ajatus ja pitää laittaa harkintaan. Tosiasiassa ajattelen, että parempi vaan keskittyä yhteen asiaan ja pyrkiä tekemään se mahdollisimman hyvin.

Kiinalaiselle yhteen asiaan keskittyminen on vieras ajatus, koska hän uskoo selviytyvänsä mistä vaan. Samoin taisi ajatella Posti kun muutti nimensä aikoinaan Itellaksi. Itella on tunnustanut realiteetit ja on tänään ilmoittanut palauttavansa vanhan nimen. Postissa myydään toimistotarvikkeita, joten hyvä nimi voisi olla myös Post-it. Ehkä vieläkin kuvaavampi nimi olisi Lost-it. Pahasti harhaan ei oltaisi ajettu myöskään nimellä YTella.

PS. Kiitokset Erkka Varjolle Postin nimien ideoinnista Twitterissä

MIKSI MINUSTA TULI YRITTÄJÄ – OSA 2

Luen hesaria takan ääressä. Katainen on ilmoittanut luopuvansa kotimaan politiikasta. Vierailen välillä twitterissä ja Safarissa. Eilen vastatuuleen fillarilla mökille. Kevään ensimmäinen ihmeellisen rentouttava puusauna. Järvi on vielä jäässä.

Sunnuntai 6.4.2014, Lohjansaaressa

Ei ahdista vaikka huomenna on maanantai. Korporaatiossa työviikon alku kivistäisi jo. Luen hesarista artikkelin ”Monelle suomalaiselle työssäkäynti on pelkkää kärsimystä” ja menneet palaavat mieleeni.

Case 1

Olin neljättä päivää töissä, kun toimitusjohtaja tuli sanomaan ”Ei millään pahalla, mutta meillä toimihenkilöillä on tapana pitää kravattia”. Olin toki pannut asian merkille, mutta en ollut seurannut esimerkkiä. Nuorena työkalusuunnittelijana pidin käytäntöä naurettavana ja olin vähemmän muodollisesti pukeutuneena saavuttanut luottamusta tuotannon puolella. Olin toki kiltti poika ja aloin kehotuksen jälkeen käyttää kravattia, mutta halveksin käytäntöä. Pidin yhteishengen kannalta haitallisena, että toimihenkilöt korottivat itsensä duunareiden yläpuolelle.

Case 2

Aamupalaverissa yrityksen toimitusjohtaja kirjoitti tuohtuneena piirtoheittimen kalvolle ”Päämäärä olemme Yritys Y:ssä töissä kartuttaaksemme omistajien varallisuutta”. Omistajajohtaja touhotti kravatti vinossa ja hiukset huonosti kammattuina. Saimme kuulla kunniamme ja tietää roolimme. Teksti tuli kalvolle sinisellä tussilla, huolimattomalla käsialalla ja kirjoitusvirheiden kera. Kun teksti oli valmis, tiesin, että tässä talossa en viipyisi pitkään. Otin kalvosta kopion ja pidän sitä edelleenkin työhuoneeni seinällä.

Case 3

Henkilöstöjohtaja oli saanut tietoonsa, että eräällä osastolla tapahtuu seksuaalista häirintää. Johtaja järjesti kokouksen ja vaati että häirinnän on loputtava. Johtajalla oli äimistyttävät perusteet vaatimukselleen: ”Miettikää miltä tämä näyttäisi jos asia vuotaisi lehdistölle”. Johtajaa ei kiinnostanut henkilöstön hyvinvointi pätkääkään, ainoastaan yrityksen imago ulkopuolisille.

Case 4

Olin suoriutunut hyvin hankintapäällikön tehtävistä, mutta menin jaksamiseni äärirajoilla. Olin saanut merkittäviä parannuksia aikaiseksi. Yritysjohto päätti palkinnoksi laajentaa vastuualuettani ilman kompensaatiota palkassa. Tämä oli viimeinen pisara ja tein irtisanomispäätöksen.

Politiikassa toiminta on jopa raadollisempaa kuin yrityselämässä ja ymmärrän Kataisen päätöksen täysin.

 

UUSI TYÖNTEKIJÄ KIINASSA

Olemme lounaalla shanxilaisen ravintolan pyöreässä pöydässä. Laoli pamauttaa puikoillaan astioiden suojakalvon rikki. Riisikuppi, teemuki, aluslautanen ja lusikka on pakattu suojakelmuun. Kukaan ei silti usko että ne olisivat puhtaita. Huuhtelemme astiat kuumalla teellä kuten kaikki muutkin tekevät.

Dongguan, lauantai 15.3.2014

Laolilla on jykevä leuka, hennot viikset, toispuoleiset kasvot. Vetää suupieliään taaksepäin. Ilme on päättäväinen ja hartiat leveät. Kasvot ja olemus muistuttavat Teemu Selännettä. Hiukset hapsottavat. Pää roikkuu eteenpäin rentona mutta valppaana, aivan kuten Teemulla.

Keskellä pöytää on suuri kulho kanapataa. Nauhanuudeli padassa on valtavan leveätä ja rosoisesti leikattua. Luiden ympärillä on pehmeäksi kypsentynyttä kanannahkaa ja lihaakin. Liemen chili käy henkeen kun ryystän liukasta ja kuumaa nauhaa suuhun. Nauha on toista metriä pitkä ja puikkojen ote luistaa.

Laoli on meidän uusi laatuinsinööri. Tuli Zengin tilalle, kun Zeng muutti kotikaupunkiinsa. Zengin vaimo ja poika olivat muuttaneet kaksi vuotta aikaisemmin, koska pojan laittaminen kouluun Dongguanissa olisi tullut liian kalliiksi. Kaksi vuotta vaimo oli pyytänyt Zengiä luokseen. Välimatkaa pari tuhatta kilometriä ja tapaaminen vain kerran vuodessa, kiinalaisen uudenvuoden aikaan. Ostin lisäaikaa avokätisillä palkankorotuksilla, mutta nyt vaimo oli laittanut pöytään uhkavaatimuksen: Muutto tai avioero. Kunnioitan Zengin päätöstä ja kerroin sen hänelle kun näimme toistaiseksi viimeisen kerran marraskuussa.

Laoli on kotoisin Hubeista, mutta John pitää luotettavana. Uskon Johnia. John on meillä töissä jo kuudetta vuotta ja välillemme on syntynyt vahva luottamus. En ole vielä saanut tarpeeksi kokemusta Laolin osaamisesta ja luotettavuudesta, mutta vaikuttaa lupaavalta. Otteet ovat reippaat ja on taitava käsittelemään mittavälineitä. Sähkölaitteita valmistavan tehtaan johtaja mainitsi, että Laoli tietää paljon elektroniikastakin. Parasta osaamisaluetta on kuitenkin lastuava työstö.

Laoli vaikuttaa vaivautuneelta kun puhumme Hubeista. John on varmaankin kertonut Billin toimintatavoista ja sitä kautta antanut ymmärtää että hubeilaisten maine on tiedossani.

Tilaamme vielä yhden ruokalajin, koska kulhot alkavat tyhjentyä. Lauantai on arkipäiviä verkkaisempi ja meillä on aikaa syödä hitaasti. Naputan sormea pöytään kiitokseksi kun John kaataa lisää teetä. Maksamme laskun ja menemme jalkahierontaan, koska olemme etuajassa iltapäivän tapaamiseen.

Nukahdan hieronnassa mietteissäni. Laolin vaimo ja 5-vuotias tytär muuttivat vuodenvaihteessa kotimaakuntaansa. Tällä hetkellä tämä askarruttaa enemmän kuin Laolin hubeilaisuus.

EPÄONNINEN LOUNAS, DONGGUAN, 2005

Eric on yksi tehtaan insinööreistä, erittäin taitava, tunnollinen ja pysyy aina asiassa. Eric vastaa aina nopeasti kun kysytään, mutta harvoin käynnistää itse keskustelua. Eric on hieman pullea, lyhyt ja likinäköinen.

Olemme saaneet palaverin päätökseen. Lounasaika on parhaimmillaan ja ravintolassa on paljon väkeä. Ravintolassa on kultaiset pöytäliinat, kirkkaanpunaiset sametit seinillä ja suuret kala-altaat.

Olen syönyt puikoilla satoja kertoja, joten osaan homman. Alkupaloiksi nappaillaan kanan nilkkoja ja hörpitään teetä. Sitten pöytään tuodaan lajitelma höyryäviä ruokalajeja ja Eric kehottaa aloittamaan. Nostan pari katkarapua lautaselleni. Murran niskan ja mitä käykään: sisältä roiskahtaa kauluspaidalleni kunnon annos soijakastiketta. Eric ei kiinnitä asiaan huomiota, mutta itseäni harmittaa. Ei ole ensimmäinen kerta kun loppupäivä vietetään soijatahraisessa paidassa. Unohda se!

Käärin hihat ja nyt aletaan syömään urakalla. Hanhen puolikas on hakattu kliiverillä annospaloiksi, dippaan kastikkeeseen, pureksin lihat irti luusta ja pudotan jämät puikoilla lautaselle. Possun niska on leikattu samankokoisiksi suupaloiksi, täydellisen rapea pinta ja sen alla pehmeä rasvainen niskaliha. Höyrytetty kala on tarjoiluvadillaan kokonaisena ja se on peitelty korianterin varsilla. Korianterin alta pilkottaa kirkkaanpunainen chilirengas. Vadin pohjalla on reilusti soijakastiketta. Kalassa ei ole pohjamudan makua, koska tämä on hyvä ravintola. Tarjoilija kaataa lisää teetä. Olen päässyt taas syömisen vauhtiin.

Eric pistelee jo riisiä kulhosta. Kulho on vasemmassa kädessä suun edessä ja puikot käyvät kiivaasti. Puikoilla kaapastaan kulhon pohjalta, jolloin riisi lähtee hyvässä kaaressa kohti suuta. Vauhti on niin nopea, että puikot kauhovat jo uutta lastia kun edellinen on vielä matkalla suuhun. Olen nähnyt muidenkin syövän samalla tyylillä ja päätän liittyä joukkoon. Otan kulhon vasempaan käteeni. Puikot valmistautuvat iskemään riisiin kun kulho luiskahtaa kädestä. Näpit olivat liukkaat katkarapujen syömisen jäljiltä. Ote oli voimakas, joten kulho lentää päiden yläpuolelle ja laskeutuu parin metrin päähän. Kauhea häpeä.

Tarjoilijat siivoavat sotkun nopeasti ja tuovat uuden riisikulhon. Eric jatkaa syömistä kiinnittämättä tapahtuneeseen mitään huomiota. Puheensorina ympärillä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen kuitenkin aivan varma, että tapahtuma ei jäänyt keneltäkään huomaamatta ja tulevat nauramaan tälle vielä pitkään.

KIINALAINEN HUIJARI – OSA 0.2

Istun kotitoimistolla ja mietin menneen talven tapahtumia. Tätäkö yrittäjyys on? Taistelua kriisistä toiseen, asiakasreklamaatioita, hupenevaa kassaa, otteesta lipsuvaa kiinalaista, orastavaa vatsahaavaa…

28. huhtikuuta 2008, Espoossa

Elämä Billin kanssa on mennyt ihan mahdottomaksi temppuiluksi sen jälkeen kun kuittihuijaukset paljastuivat. Toisinaan käyttäytyy todella asiallisesti ja seuraavana päivänä taas isku päin kasvoja. Turhauttaa ja uuvuttaa.

Olen päätellyt, että Bill valitsee uusia tehdaspartnereita pääasiassa kahdella kriteerillä: 1) Tehtaan pitää olla valmis maksamaan Billille pimeä komissio GSF:n ja tehtaan välisestä kaupasta. 2) Tehtaan pitää sijaita mahdollisimman kaukana Dongguanista, jotta Bill pystyy laskuttamaan kalliita kulukorvauksia tehdasvierailuista.

Bill kirjoittaa täydellistä englantia. Käyttäytyy halutessaan kuin parhain herrasmies, on kohtelias, huomaavainen, hyvin pukeutunut. Billin ajatus toimii nopeasti ja hän on hyvä seuramies. Bill on ovela. Billillä on erikoinen kuution muotoon leikattu pystytukka. Se trimmataan viikon välein.

Talven aikana muutama tilanne, jossa Bill kertoo olevansa tehtaalla tekemässä laaduntarkastusta, mutta todellisuudessa onkin muualla. Kulukorvaukset päivittäin tehdaskäynneistä, vaikka mies loikoilee kotona.

Bill on vuokrannut hienon huoneiston vartioidulta asuinalueelta. Koti on kalustettu uusilla huonekaluilla. Vuokra on suomalaisittain halpa, mutta kiinalaisittain ei. Bill pitää loisteliaasta elämästä.

Suomeen saapuvassa tavarassa vakavia laatuongelmia, vaikka Billin tarkastusraportin mukaan kaikki pitäisi olla kunnossa. Vakava keskustelu MSN messengerissä ja Billin vakuuttelut että kaikki lähetettäväksi hyväksytty tavara on ollut pakkausvaiheessa kunnossa. Tehdas on Billin arvion mukaan lähettänyt myös hänen hylkäämiään osia. En voi uskoa, mutta onhan sekin mahdollista. Nielen taas kerran kiukkuni. Ties monennenko kerran.

Pieni ilonpilkahdus kun muistelen lenkkiä Billin kanssa. Hölkkäsimme asuinalueen ympäri muutaman kerran ajatuksena saada kevyttä liikuntaa. Ensimmäisellä kierroksella rauhallisesti tasavauhtia. Toisella kierroksella kiristi tahtia, hiki helmeili paljaalla selällä. Tulin samaa kyytiä pari metriä perässä. Bill ajatteli nöyryyttävänsä. Kolmannella kierroksella taas lisäsi vauhtia. Kysyin onko meno liian hidasta. Siihen myöntävä vastaus. Hyväksyin ja nousin rinnalle. Aloin vähitellen parantaa vauhtia, Bill irvisteli mukana. Muutin hölkän juoksuksi. Bill puuskutti kyydissä vähän aikaa mutta sitten keskeytti. Hetkellinen voimantunne ja yksi erävoitto.

Tarjous uudelta tehdaskandidaatilta. Kaikki hinnat tasan 5% alhaisemmat kuin nykyinen hinnoittelu. Uskomattoman ylimielinen Bill. Kyllähän se tietää, että ymmärrän jotain todennäköisyyslaskennasta ja osaan käyttää taskulaskinta. Ilmeisesti ei vaan vaivautunut ajattelemaan, että vertaisin muutosprosentit. Voiko tehdä vahingossa noin typerän virheen, ajattelen raivon ja riemun sekaisin tuntein.

Arvioin kuinka hän toimii tehtaiden kanssa. Esittää uhria: Raataa nälkäpalkalla ja valkonaama riistää. Kertoo kuinka kiero olen, kuinka vaikeata minulta on saada tietoja, kuinka vähennän palkasta, kuinka puristan hänestä mehut irti. Kalastaa maanmiehiltään myötätuntoa ja onnistuu puhumaan johtajat puolelleen.

Bill kertoo suunnittelevansa auton hankintaa. Passat on harkinnassa. Iso VW on menestyksen symboli ja sellainen herättäisi arvostusta. Billillä täytyy olla merkittäviä sivutuloja. Salaa toivon, että ehtii hankkia auton ennen kuin tulot loppuvat.