TEERENPELIN VISKI ON HYVÄÄ

Olen satunnainen viskistä nautiskelija. Nuorempana yritin snobbailla mallasviskeillä. Laphroig oli suosikkini illanvietossa. Laphroigilla oli piristävää vaikutusta, joten se ei käynyt yömyssynä. Iltasella parhaiten työasiat auttoi unohtamaan siivu Glenlivetiä ja siihen pieni loraus vettä. Lagavulin oli monen kaverin suosikki, mutta omasta mielestäni sen paksu savuisuus veti makunystyrät tukkoon.

Nykyinen suosikkini on Irlannin helmi Jameson erinomaisen hinta-/laatusuhteensa ansiosta. Jamesonia olen ostanut alle €15 / litra. Halvimmatkin skottilaiset Single Malt -viskit maksavat suunnilleen tuplat Jamesoniin verrattuna. Jos Jamesonia ei ole tarjolla, saatan toisinaan ostaa jopa skottilaista Blended-viskiä, kuten Ballantinesia, jota saa monesti lentokentiltä reilulla kympillä per litra.

Sedälläni on tynnyrillinen Teerenpelin Single Malt -viskiä, joka on tislattu toukokuussa 2003. Maistelimme sitä toissaviikolla ja maku on erinomainen. Setäni järjesti kilpailun, jonka satuin voittamaan. Sain palkinnoksi pullollisen tätä herkkua, joka on pullotettu reilu vuosi sitten 10 vuoden ikäisenä. Viskiä on kypsytetty portviinitynnyreissä, mikä antaa juomaan uskomattoman hienon makean ja öljyisen ilmeen.

En ole viskien asiantuntija, mutta siitä huolimatta elämä olisi hieman köyhempää, jos viskiä ei olisi. Minusta myös pitää olla sallittua, että viskeistä voi vaihtaa mielipiteitä esimerkiksi blogikirjoituksissa. Eilen sain kuulla virastosta, jonka nimi on aluehallintovirasto. Aluehallintovirasto on kieltänyt kahta bloggaajaa mainitsemasta sanan viski blogeissaan. Perusteena on, että he mainostavat aluehallintoviraston mielestä Olut- ja Viskimessuja. Tapahtuman nimi on OLUT EXPO 2014 ja se järjestetään Kaapelitehtaalla 24. – 26.10. En ollut kuullut messuista aikaisemmin, mutta nyt osallistuminen on alkanut kiinnostaa.

Seurasin eilen illalla Twitterkeskustelua aiheesta. Twiittaajat olivat poikkeuksetta pöyristyneitä bloggaajien viskikiellosta. Oman oikeustajuni mukaan demokratiassa ei pitäisi tapahtua asioita, joita ilmeisestikin lähes 100% kansasta vastustaa.

Suomessa on paljon hyvää, mutta nämä virkamiesten päättömyydet saavat sappeni kiehumaan. Tällaisina hetkinä tulee usein mieleen, että kyllä täältä on johonkin lähdettävä.

HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN ITSEMURHA

Terveiset Tampereen alihankintamessuilta, D-hallista ja osastolta T10!

Olemme käyneet täällä monta mielenkiintoista keskustelua. Useammassa yhteydessä on käynyt selväksi, että yritykset tarvitsevat työvoimaa, mutta niiden on vaikea saada sitä. Kuvaava esimerkki on hitsareiden tilanne.

Porissa tarvitaan hitsareita. Turussa niitä olisi vapaana, mutta he eivät suostu lähtemään töihin. Porissa hitsarille maksettaisiin alkupalkkana €14/h. Duuniin meneminen ei kannata, koska työttömyyskorvauksilla tienaa enemmän. On ymmärrettävää, että hitsarit naureskelevat työtarjouksille, kun tienaavat joutilaina €15/h.

Työvoimaa tarjoava suomalainen yritys vuokraa työvoimaa. Heille tulee hitsareita mm. Puolasta ja Saksasta, koska suomalaiselle ei työ kelpaa.

Saksa on yksi harvoja maita joilla menee hyvin. Silti saksasta riittää hitsareita Suomeen. Saksassa hitsari tienaa työsuhteen alkaessa €9/h, joten Suomesta tarjottu tuntipalkka on puolet parempi. Suomeen tulo kannattaa.

Saksalaisten ja puolalaisten verotuloilla kustannetaan suomalaisten työttömien sosiaaliturvaa. Suomalainen hitsari oppii ottamaan rennosti ja nukkumaan pitkään. Miehelle jää kahden vuoden ajan melkein yhtä paljon käteen kuin hän aikoinaan tienasi Turussa.

Kun kaksi vuotta työttömyyttä tulee täyteen, suomalainen hitsari on oppinut ottamaan rennosti, mutta unohtanut kuinka tehdään töitä. Hän ei enää kelpaakaan työnantajalle, vaikka nyt €14/h kelpaisi työntekijälle.

Olemme itse järjestelmämme luoneet. Kyseessä on tahaton itsemurhayritys. Kun nyt huomaamme, että köysi kiristyy, meidän pitäisi kohdata todellisuus ja ottaa silmukka pois kaulasta.

FIRMOJEN NIMISSÄ ON EROJA

Kun perustin yritykseni, Global Sourcing Finland oli helppo valinta firman nimeksi. Halusin nimen, joka kuvastaa toimintaa mahdollisimman hyvin. Alkuperäinen suosikkini oli China Sourcing Finland, mutta ulkopuolisten (vaimon ja yhden kaverin) suosituksesta päädyin Globaliin Kiinan sijaan. Perustelut olivat hyvät: Global olisi edelleen oikein, vaikka hankintatoiminta siirtyisi Kiinan ulkopuolelle.

Global Sourcing Finland on osoittautunut suomalaisille vaikeaksi ääntää ja kirjoittaa, mutta alaa tunteville se on toimintaamme hyvin kuvaava. En ole katunut nimivalintaa, vaikka se onkin samanaikaisesti vähän mahtipontinen ja kuitenkin tylsä. Itse asiassa, länsimaisten yritysten nimet ovat yleensäkin varsin tylsiä tai vaikeita kunnes niistä tulee tunnettuja brändejä ja ne muodostuvat käsitteiksi.

Kiinalaisten yritysten nimet ovat kaikkea muuta kuin tylsiä. Teemme alumiiniosien koneistusta tehtaassa, jonka nimi on suomeksi käännettynä Lohikäärme Lentää Korkealla. Teräsosien koneistusta teemme tehtaassa, jonka nimi on Loputtomiin Jatkuva Hyvä Onni. Valimopartnerimme nimi on suomeksi suunnilleen Pikaista Rahan Tekoa. Toisen valimopartnerimme nimi on yksinkertaisesti vain Rikas. Kolmannen valimopartnerimme nimi on myös Rikas, mutta toista kiinankielistä sanaa käyttäen. Elektroniikan kokoonpanoa teemme tehtaassa, jonka nimi on Rahaa Ja Hyvää Onnea.

Mikä parasta, kiinalaiset ovat ihan tosissaan näiden nimiensä kanssa. Heidän mielestä nimen pitää kuvastaa omistajan unelmaa eikä tällaisia nimiä mitenkään kummeksuta. Periaate on, että mitä komeampi nimi, sitä enemmän yritys nauttii arvostusta ulkopuolisten ja viranomaisten silmissä.

Suomalaisesta – ainakin omasta mielestäni – kiinalaisten firmojen nimet kuulostavat ihan lapsellisilta. Kiinalaisessa taitaakin olla enemmän leikkimielisyyttä kuin länsimaalaisessa. Kiinalaiselle asiakas on kaikki kaikessa ja hän on aina tehtaalla, ikäänkuin omalla hiekkalaatikolla. Kiinalaisella on lapsenomainen usko omaan osaamiseensa ja hän on aina valmis yrittämään, kuin taapero opetellessaan kävelemään. Yrittäminen on ennakkoluulotonta eikä mahdollista epäonnistumista mietitä etukäteen vaikka toimintaa ei käynnistetäkään paikallisen Tekesin tukirahoilla.

John kyselee minulta aina monenlaisia kysymyksiä: Eikö meidän kannattaisi kehittää omia GSF-tuotteita, jotta voisimme rikastua? Eikö meidän kannattaisi myydä Saksaan, koska siellä on paljon suuremmat volyymit kuin Suomessa? Etkö voisi kysyä kavereiltasi Suomessa josko voisimme yhdistää ostoja samoille tehtaille? Ottaisimme vain pienen komission, mutta saisimme synergiaetuja. Löytyisikö Suomesta asiakkaita sille ja tälle ja tuolle? jne. Vastaan yleensä että hyvä ajatus ja pitää laittaa harkintaan. Tosiasiassa ajattelen, että parempi vaan keskittyä yhteen asiaan ja pyrkiä tekemään se mahdollisimman hyvin.

Kiinalaiselle yhteen asiaan keskittyminen on vieras ajatus, koska hän uskoo selviytyvänsä mistä vaan. Samoin taisi ajatella Posti kun muutti nimensä aikoinaan Itellaksi. Itella on tunnustanut realiteetit ja on tänään ilmoittanut palauttavansa vanhan nimen. Postissa myydään toimistotarvikkeita, joten hyvä nimi voisi olla myös Post-it. Ehkä vieläkin kuvaavampi nimi olisi Lost-it. Pahasti harhaan ei oltaisi ajettu myöskään nimellä YTella.

PS. Kiitokset Erkka Varjolle Postin nimien ideoinnista Twitterissä

MIKSI MINUSTA TULI YRITTÄJÄ – OSA 2

Luen hesaria takan ääressä. Katainen on ilmoittanut luopuvansa kotimaan politiikasta. Vierailen välillä twitterissä ja Safarissa. Eilen vastatuuleen fillarilla mökille. Kevään ensimmäinen ihmeellisen rentouttava puusauna. Järvi on vielä jäässä.

Sunnuntai 6.4.2014, Lohjansaaressa

Ei ahdista vaikka huomenna on maanantai. Korporaatiossa työviikon alku kivistäisi jo. Luen hesarista artikkelin ”Monelle suomalaiselle työssäkäynti on pelkkää kärsimystä” ja menneet palaavat mieleeni.

Case 1

Olin neljättä päivää töissä, kun toimitusjohtaja tuli sanomaan ”Ei millään pahalla, mutta meillä toimihenkilöillä on tapana pitää kravattia”. Olin toki pannut asian merkille, mutta en ollut seurannut esimerkkiä. Nuorena työkalusuunnittelijana pidin käytäntöä naurettavana ja olin vähemmän muodollisesti pukeutuneena saavuttanut luottamusta tuotannon puolella. Olin toki kiltti poika ja aloin kehotuksen jälkeen käyttää kravattia, mutta halveksin käytäntöä. Pidin yhteishengen kannalta haitallisena, että toimihenkilöt korottivat itsensä duunareiden yläpuolelle.

Case 2

Aamupalaverissa yrityksen toimitusjohtaja kirjoitti tuohtuneena piirtoheittimen kalvolle ”Päämäärä olemme Yritys Y:ssä töissä kartuttaaksemme omistajien varallisuutta”. Omistajajohtaja touhotti kravatti vinossa ja hiukset huonosti kammattuina. Saimme kuulla kunniamme ja tietää roolimme. Teksti tuli kalvolle sinisellä tussilla, huolimattomalla käsialalla ja kirjoitusvirheiden kera. Kun teksti oli valmis, tiesin, että tässä talossa en viipyisi pitkään. Otin kalvosta kopion ja pidän sitä edelleenkin työhuoneeni seinällä.

Case 3

Henkilöstöjohtaja oli saanut tietoonsa, että eräällä osastolla tapahtuu seksuaalista häirintää. Johtaja järjesti kokouksen ja vaati että häirinnän on loputtava. Johtajalla oli äimistyttävät perusteet vaatimukselleen: ”Miettikää miltä tämä näyttäisi jos asia vuotaisi lehdistölle”. Johtajaa ei kiinnostanut henkilöstön hyvinvointi pätkääkään, ainoastaan yrityksen imago ulkopuolisille.

Case 4

Olin suoriutunut hyvin hankintapäällikön tehtävistä, mutta menin jaksamiseni äärirajoilla. Olin saanut merkittäviä parannuksia aikaiseksi. Yritysjohto päätti palkinnoksi laajentaa vastuualuettani ilman kompensaatiota palkassa. Tämä oli viimeinen pisara ja tein irtisanomispäätöksen.

Politiikassa toiminta on jopa raadollisempaa kuin yrityselämässä ja ymmärrän Kataisen päätöksen täysin.

 

UUSI TYÖNTEKIJÄ KIINASSA

Olemme lounaalla shanxilaisen ravintolan pyöreässä pöydässä. Laoli pamauttaa puikoillaan astioiden suojakalvon rikki. Riisikuppi, teemuki, aluslautanen ja lusikka on pakattu suojakelmuun. Kukaan ei silti usko että ne olisivat puhtaita. Huuhtelemme astiat kuumalla teellä kuten kaikki muutkin tekevät.

Dongguan, lauantai 15.3.2014

Laolilla on jykevä leuka, hennot viikset, toispuoleiset kasvot. Vetää suupieliään taaksepäin. Ilme on päättäväinen ja hartiat leveät. Kasvot ja olemus muistuttavat Teemu Selännettä. Hiukset hapsottavat. Pää roikkuu eteenpäin rentona mutta valppaana, aivan kuten Teemulla.

Keskellä pöytää on suuri kulho kanapataa. Nauhanuudeli padassa on valtavan leveätä ja rosoisesti leikattua. Luiden ympärillä on pehmeäksi kypsentynyttä kanannahkaa ja lihaakin. Liemen chili käy henkeen kun ryystän liukasta ja kuumaa nauhaa suuhun. Nauha on toista metriä pitkä ja puikkojen ote luistaa.

Laoli on meidän uusi laatuinsinööri. Tuli Zengin tilalle, kun Zeng muutti kotikaupunkiinsa. Zengin vaimo ja poika olivat muuttaneet kaksi vuotta aikaisemmin, koska pojan laittaminen kouluun Dongguanissa olisi tullut liian kalliiksi. Kaksi vuotta vaimo oli pyytänyt Zengiä luokseen. Välimatkaa pari tuhatta kilometriä ja tapaaminen vain kerran vuodessa, kiinalaisen uudenvuoden aikaan. Ostin lisäaikaa avokätisillä palkankorotuksilla, mutta nyt vaimo oli laittanut pöytään uhkavaatimuksen: Muutto tai avioero. Kunnioitan Zengin päätöstä ja kerroin sen hänelle kun näimme toistaiseksi viimeisen kerran marraskuussa.

Laoli on kotoisin Hubeista, mutta John pitää luotettavana. Uskon Johnia. John on meillä töissä jo kuudetta vuotta ja välillemme on syntynyt vahva luottamus. En ole vielä saanut tarpeeksi kokemusta Laolin osaamisesta ja luotettavuudesta, mutta vaikuttaa lupaavalta. Otteet ovat reippaat ja on taitava käsittelemään mittavälineitä. Sähkölaitteita valmistavan tehtaan johtaja mainitsi, että Laoli tietää paljon elektroniikastakin. Parasta osaamisaluetta on kuitenkin lastuava työstö.

Laoli vaikuttaa vaivautuneelta kun puhumme Hubeista. John on varmaankin kertonut Billin toimintatavoista ja sitä kautta antanut ymmärtää että hubeilaisten maine on tiedossani.

Tilaamme vielä yhden ruokalajin, koska kulhot alkavat tyhjentyä. Lauantai on arkipäiviä verkkaisempi ja meillä on aikaa syödä hitaasti. Naputan sormea pöytään kiitokseksi kun John kaataa lisää teetä. Maksamme laskun ja menemme jalkahierontaan, koska olemme etuajassa iltapäivän tapaamiseen.

Nukahdan hieronnassa mietteissäni. Laolin vaimo ja 5-vuotias tytär muuttivat vuodenvaihteessa kotimaakuntaansa. Tällä hetkellä tämä askarruttaa enemmän kuin Laolin hubeilaisuus.

EPÄONNINEN LOUNAS, DONGGUAN, 2005

Eric on yksi tehtaan insinööreistä, erittäin taitava, tunnollinen ja pysyy aina asiassa. Eric vastaa aina nopeasti kun kysytään, mutta harvoin käynnistää itse keskustelua. Eric on hieman pullea, lyhyt ja likinäköinen.

Olemme saaneet palaverin päätökseen. Lounasaika on parhaimmillaan ja ravintolassa on paljon väkeä. Ravintolassa on kultaiset pöytäliinat, kirkkaanpunaiset sametit seinillä ja suuret kala-altaat.

Olen syönyt puikoilla satoja kertoja, joten osaan homman. Alkupaloiksi nappaillaan kanan nilkkoja ja hörpitään teetä. Sitten pöytään tuodaan lajitelma höyryäviä ruokalajeja ja Eric kehottaa aloittamaan. Nostan pari katkarapua lautaselleni. Murran niskan ja mitä käykään: sisältä roiskahtaa kauluspaidalleni kunnon annos soijakastiketta. Eric ei kiinnitä asiaan huomiota, mutta itseäni harmittaa. Ei ole ensimmäinen kerta kun loppupäivä vietetään soijatahraisessa paidassa. Unohda se!

Käärin hihat ja nyt aletaan syömään urakalla. Hanhen puolikas on hakattu kliiverillä annospaloiksi, dippaan kastikkeeseen, pureksin lihat irti luusta ja pudotan jämät puikoilla lautaselle. Possun niska on leikattu samankokoisiksi suupaloiksi, täydellisen rapea pinta ja sen alla pehmeä rasvainen niskaliha. Höyrytetty kala on tarjoiluvadillaan kokonaisena ja se on peitelty korianterin varsilla. Korianterin alta pilkottaa kirkkaanpunainen chilirengas. Vadin pohjalla on reilusti soijakastiketta. Kalassa ei ole pohjamudan makua, koska tämä on hyvä ravintola. Tarjoilija kaataa lisää teetä. Olen päässyt taas syömisen vauhtiin.

Eric pistelee jo riisiä kulhosta. Kulho on vasemmassa kädessä suun edessä ja puikot käyvät kiivaasti. Puikoilla kaapastaan kulhon pohjalta, jolloin riisi lähtee hyvässä kaaressa kohti suuta. Vauhti on niin nopea, että puikot kauhovat jo uutta lastia kun edellinen on vielä matkalla suuhun. Olen nähnyt muidenkin syövän samalla tyylillä ja päätän liittyä joukkoon. Otan kulhon vasempaan käteeni. Puikot valmistautuvat iskemään riisiin kun kulho luiskahtaa kädestä. Näpit olivat liukkaat katkarapujen syömisen jäljiltä. Ote oli voimakas, joten kulho lentää päiden yläpuolelle ja laskeutuu parin metrin päähän. Kauhea häpeä.

Tarjoilijat siivoavat sotkun nopeasti ja tuovat uuden riisikulhon. Eric jatkaa syömistä kiinnittämättä tapahtuneeseen mitään huomiota. Puheensorina ympärillä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen kuitenkin aivan varma, että tapahtuma ei jäänyt keneltäkään huomaamatta ja tulevat nauramaan tälle vielä pitkään.

KIINALAINEN HUIJARI – OSA 0.2

Istun kotitoimistolla ja mietin menneen talven tapahtumia. Tätäkö yrittäjyys on? Taistelua kriisistä toiseen, asiakasreklamaatioita, hupenevaa kassaa, otteesta lipsuvaa kiinalaista, orastavaa vatsahaavaa…

28. huhtikuuta 2008, Espoossa

Elämä Billin kanssa on mennyt ihan mahdottomaksi temppuiluksi sen jälkeen kun kuittihuijaukset paljastuivat. Toisinaan käyttäytyy todella asiallisesti ja seuraavana päivänä taas isku päin kasvoja. Turhauttaa ja uuvuttaa.

Olen päätellyt, että Bill valitsee uusia tehdaspartnereita pääasiassa kahdella kriteerillä: 1) Tehtaan pitää olla valmis maksamaan Billille pimeä komissio GSF:n ja tehtaan välisestä kaupasta. 2) Tehtaan pitää sijaita mahdollisimman kaukana Dongguanista, jotta Bill pystyy laskuttamaan kalliita kulukorvauksia tehdasvierailuista.

Bill kirjoittaa täydellistä englantia. Käyttäytyy halutessaan kuin parhain herrasmies, on kohtelias, huomaavainen, hyvin pukeutunut. Billin ajatus toimii nopeasti ja hän on hyvä seuramies. Bill on ovela. Billillä on erikoinen kuution muotoon leikattu pystytukka. Se trimmataan viikon välein.

Talven aikana muutama tilanne, jossa Bill kertoo olevansa tehtaalla tekemässä laaduntarkastusta, mutta todellisuudessa onkin muualla. Kulukorvaukset päivittäin tehdaskäynneistä, vaikka mies loikoilee kotona.

Bill on vuokrannut hienon huoneiston vartioidulta asuinalueelta. Koti on kalustettu uusilla huonekaluilla. Vuokra on suomalaisittain halpa, mutta kiinalaisittain ei. Bill pitää loisteliaasta elämästä.

Suomeen saapuvassa tavarassa vakavia laatuongelmia, vaikka Billin tarkastusraportin mukaan kaikki pitäisi olla kunnossa. Vakava keskustelu MSN messengerissä ja Billin vakuuttelut että kaikki lähetettäväksi hyväksytty tavara on ollut pakkausvaiheessa kunnossa. Tehdas on Billin arvion mukaan lähettänyt myös hänen hylkäämiään osia. En voi uskoa, mutta onhan sekin mahdollista. Nielen taas kerran kiukkuni. Ties monennenko kerran.

Pieni ilonpilkahdus kun muistelen lenkkiä Billin kanssa. Hölkkäsimme asuinalueen ympäri muutaman kerran ajatuksena saada kevyttä liikuntaa. Ensimmäisellä kierroksella rauhallisesti tasavauhtia. Toisella kierroksella kiristi tahtia, hiki helmeili paljaalla selällä. Tulin samaa kyytiä pari metriä perässä. Bill ajatteli nöyryyttävänsä. Kolmannella kierroksella taas lisäsi vauhtia. Kysyin onko meno liian hidasta. Siihen myöntävä vastaus. Hyväksyin ja nousin rinnalle. Aloin vähitellen parantaa vauhtia, Bill irvisteli mukana. Muutin hölkän juoksuksi. Bill puuskutti kyydissä vähän aikaa mutta sitten keskeytti. Hetkellinen voimantunne ja yksi erävoitto.

Tarjous uudelta tehdaskandidaatilta. Kaikki hinnat tasan 5% alhaisemmat kuin nykyinen hinnoittelu. Uskomattoman ylimielinen Bill. Kyllähän se tietää, että ymmärrän jotain todennäköisyyslaskennasta ja osaan käyttää taskulaskinta. Ilmeisesti ei vaan vaivautunut ajattelemaan, että vertaisin muutosprosentit. Voiko tehdä vahingossa noin typerän virheen, ajattelen raivon ja riemun sekaisin tuntein.

Arvioin kuinka hän toimii tehtaiden kanssa. Esittää uhria: Raataa nälkäpalkalla ja valkonaama riistää. Kertoo kuinka kiero olen, kuinka vaikeata minulta on saada tietoja, kuinka vähennän palkasta, kuinka puristan hänestä mehut irti. Kalastaa maanmiehiltään myötätuntoa ja onnistuu puhumaan johtajat puolelleen.

Bill kertoo suunnittelevansa auton hankintaa. Passat on harkinnassa. Iso VW on menestyksen symboli ja sellainen herättäisi arvostusta. Billillä täytyy olla merkittäviä sivutuloja. Salaa toivon, että ehtii hankkia auton ennen kuin tulot loppuvat.

KIINALAINEN HUIJARI – OSA 0.1

Nukuin pätkittäin pari tuntia. Heräsin kolmelta ja olen pyörinyt sängyssä sen jälkeen. Aamu sarastaa mökillä, mutta olotila on kaukana lomailusta. Tutkimme eilen Hannan kanssa Billin kuitteja ja tiedän tulleeni huijatuksi. Mahdotonta nukkua tässä tilanteessa.

9. elokuuta 2007, Lohjansaaressa klo 4:55

Nousen ylös, vaikka ajatus toimii kankeasti. Turha maata kun ei kuitenkaan saa unta enää. Painan Fujitsun virtapainiketta ja menen ulos katselemaan tyyntä järveä. Windowsin käynnistyessä olisi aikaa kuunnella lintujen laulua ja rentoutua, mutta nyt ei pysty. Vedän narisevan oven perässäni kiinni ja istun PC:n ääreen.

Lähetän Billille tekstiviestin ja pyydän häntä tulemaan onlineen, jotta voimme keskustella chattaamalla.

– Olen katsellut kuittejasi

– Niin?

– Matkalaskusi mukaan olet ollut Hopoin tehtaalla kesäkuun seitsemäs

– Tietysti, koska olin silloin Hopoin tehtaalla

– Bussilippusi on kyllä leimattu Dongguanissa eikä lähelläkään Hopoin tehdasta

– Bussilippuni on leimattu juuri siellä missä pitääkin päästäkseen Hopoin tehtaalle

– Hopoin tehdas on 150 km Dongguanista ja sinne ei pääse Dongguanin busseilla. Miksi bussikuitit ovat Dongguanista, jos olet ollut Jiangmenissa?

– En minä voi tietää tarkalleen mistä bussikuiteista puhut

– Kulukorvauslaskusi mukaan olet ostanut laatikollisen tulostuspaperia, mutta siitä ei ole kuittia

– Kuitti on varmaan unohtunut johonkin. Toimitan sen sinulle ensi kerralla

– Mihin tarvitset tulostuspaperia, kun tulostat kuitenkin kaiken kierrätyspaperille, jota saat kavereiltasi?

– Ei minulla ole aina kierrätyspaperia käytettävissäni

– Ostitko todellakin laatikollisen tulostuspaperia?

– Tetenkin, tarvitsen tulostuspaperia, jotta voin tehdä työni

– Ottaisitko paperikasasta valokuvan?

– En voi

– Mikset voi?

– Kamera on epäkunnossa

– Taasko? vastahan se oli korjattavana 2 kuukautta

– Siinä on taas vikaa

– Ottaisitko kuvan kännykälläsi?

– Ei onnistu

– Miksei?

– En todellakaan lähde kauppaan nyt kuvaamaan papereita

– Ei sinun kauppaan tarvitse lähteä. Otat vaan valokuvan paperikasasta jonka väität ostaneesi

– Laatikko ei ole minulla kotona

– Missä se on

– Laatikko on kaverillani

– Miksei se ole sinulla? Sinähän sitä tulostinta käytät

– Kyllä, mutta lainasin paperia kaverilleni

– Koko laatikon?

– Kyllä, mutta saan sen huomenna takaisin. Voin sitten ottaa sinulle valokuvan

Keskustelu jatkuu kolme tuntia. Kuitit ovat täynnä epämääräisyyksiä. Taksikuititteja, ravintolakuitteja ja PC:n korjauskuitteja on kirjoitettu samasta kuittivihkosta. Junakuitteja on nidottu yhteen siten, että päivämäärät tai reitit jäävät piiloon. Kuittien syynääminen olisi pitänyt aloittaa heti ensimmäisestä kulukorvauslaskusta puoli vuotta sitten, mutta olen ollut liian kiireinen. Päällisin puolin kuitit ovat näyttäneet aidoilta.

– Olet laskuttanut kulukorvauksia yli todellisten kulujen

– Kuinka voit väittää niin?

– Kaikille laskuttamillesi kuluille ei löydy kuitteja, kulukorvauslaskun loppusumma on suurempi kuin kulut yhteensä, osa kuiteista on väärennettyjä

– On oikein, että olet tarkka mutta ei tarvitse olla vainoharhainen

– Aineisto on kiistatonta. On päivänselvää, että olet laskuttanut yli todellisten kulujen

– Sinä olet pomo ja sanot mitä haluat. Et kuitenkaan usko mitään mitä minä sanon

– Jos haluat pitää työpaikkasi, temppuilun pitää loppua välittömästi

– Sinä sanot niin

Kello on kahdeksan ja alan väsyneenä juomaan aamukahvia.

KIINALAINEN HUIJARI – OSA 4

John istuu pelkääjän paikalla ja minä takapenkillä. Mr Ou on Johnin järjestämä uusi autokuski. Sain neuvoteltua perushinnaksi 380 Yuania. Billin järjestämälle kuskille maksoimme 520 Yuania päivältä. Mr Oun hinta tuntuu halvalta, koska edellisen kuljettajan hinta oli tiukka.

Keskiviikko, 16.7.2008, Kiinassa

On Johnin kolmas työviikko, mutta hän hoiteli asioita jo kesäkuussa. John kertoo, että Hubein provinssista kotoisin olevia kutsutaan yhdeksänpäisiksi linnuiksi. Tarkoittaa, että haluavat elää vapaina kuin linnut ja samanaikaisesti keskustelevat yhdeksään eri suuntaan omaa etua ajaakseen. Jos olisin tämän tiennyt, Bill olisi jäänyt palkkaamatta.

Jään ajattelemaan yhdeksänpäistä lintua. En varmaan ymmärrä tarkalleen mitä se tarkoittaa, mutta ilmaisu tuntuu hienolta. Tuntuu hyvältä kuulla Johnilta tällainen vertaus. Tuntuu siltä, että nyt minulla on kaveri Kiinassa. Tuskinpa John olisi kertonut maanmiehistään tällaista vertausta, ellei häntä nolostuttaisi Billin tempaukset. John voi ikäänkuin laajemmin puhdistaa kiinalaisten mainetta kertomalla vallalla olevan käsityksen hubeilaisista.

Saavumme Jiehein tehtaalle kahden tunnin ajomatkan jälkeen. John esittäytyy tehtaan omistajalle, Mr Tangille. Hetki kiinalaista hölötystä teekupposten ääressä ja sitten asiaan. Kysyn mikä on sisällä olevan tilauksemme aikataulu. John kääntää Tangin vastauksen minulle: Tuotantoa ei ole vielä aloitettu, koska GSF ei ole maksanut ennakkomaksua. Sanon, että mehän maksoimme ennakkomaksun jo kaksi viikkoa sitten. Mr Tang vastaa, etteivät he ole saaneet mitään ennakkomaksua.

Nyt kylmää selkärangassa. Mr Tang vastasi sähköpostiviestiini kun olimme maksaneet ennakkomaksun ja sanoi, että he aloittavat tuotannon välittömästi. Tajuan jotakin, jonka hyväksymistä vastaan mieleni taistelee hetken. Päässäni jyskyttää Billin sanonta ”Internet is the most powerful tool in the world”. Tosiasia on vaan pakko hyväksyä: Olen maksanut ennakkomaksun Billin antamalle tilille.

Kysyn vielä Tangilta varmuuden vuoksi onko hän saanut minulta sähköpostiviestejä viimeisen puolen vuoden aikana. Ei ole saanut, vaikka olen lähettänyt kymmeniä ja saanut jokaiseen vastauksen Mr Tangilta. Asia selvä, sain puoli vuotta sitten Tangilta meilin, jossa hän ilmoitti uuden sähköpostiosoitteensa. Meili olikin tullut Billiltä Mr Tangin nimissä ja siitä alkaen olen keskustellut Billin kanssa, vaikka olen luullut keskustelevani Mr Tangin kanssa. Yhtäkkiä on päivänselvää miksi tehdasvierailut eivät ole viime aikoina sopineet Jieheille.

Mr Tang kimpaantuu. Ensinnäkin, on anteeksiantamatonta, että pikkunilkki on esiintynyt Mr Tangina, menestyvänä liikemiehenä. Toiseksi, Mr Tang kokee menettävänsä kasvonsa, koska joutuu selvittelemään maanmiehensä järjestämiä sotkuja ulkomaalaiselle. Itse koen välitöntä helpotusta: Mr Tang on minun puolella ja raivoissaan Billille.

Mr Tang on iso mies. Hyvät suhteet paikallisviranomaisiin ja poliisiin, voimaa ja vaikutusvaltaa. Tang tarttuu puhelimeen ja huutaa Billin maanrakoon. Vihdoinkin Bill on nöyrää poikaa. Bill ei ole saanut rahoja ja nyt hän puhuu totta. Ennakkomaksu on jumissa Billin kaverin tilillä, koska yksityishenkilö ei voi vastaanottaa rajoituksetta tilisiirtoja ulkomaalaisilta firmoilta. Bill ei saa rahoja, mutta rahojen palauttaminenkaan ei ole yksinkertaista. Pelkään rahojen puolesta, mutta Tang rauhoittelee, että kyllä rahat saadaan takaisin.

29.7.2008, Lohjansaaressa

Olen nukkunut paremmin kuin pitkiin aikoihin. Terasilla nautitun aamiaisen jälkeen tarkistan pankkitilin saldon. Ilokseni huomaan, että Billin huijaamat rahat ovat palautuneet firman tilille. Tuotanto Jieheillä etenee kuten pitääkin. Tänään on hyvä päivä.

KIINALAINEN HUIJARI – OSA 3

Päätös: En tapaa Billiä enää koskaan jos mitenkään mahdollista. Pakkasin laukkuni sunnuntaina heti kun tulin takaisin huoneeseen kadulta ja sitten check-out. Alennus huoneesta koska viivyin vain kolme tuntia? Kauhea kälätys kiinaksi ja lasku täydellä hinnalla.

Tiistai, 3.6.2008, Kiinassa

Uudessa hotellissa on parempi. Ohjeistan respalle, että tietojani ei saa antaa, jos joku kyselee. Osaisiko Bill sittenkin tänne? Hotelli on sama, jossa minulla oli aikaisemmin tapana yöpyä. Järki sanoo, että ei, mutta nyt ei pelata pelkällä järjellä.

Rekrytointikonsultti oli tehnyt esivalinnan ja haastattelin tänään neljä loppusuoralle päässyttä. Minkä takia juuri neljä. Nelostahan pitää aina välttää. Olisiko kuoleman numeron voima vähenemässä tai sitten piikki länsimaalaiselle. Haastattelut Shenzhenin Shangri-Lan aulabaarissa ja kandidaatit sisään puolentoista tunnin välein. Kaksi oli vaan täytteenä, mutta kaksi oli hyviä.

Molemmilla hyvillä oli puolensa. Mark oli leppoisan oloinen, miellyttävä ja puhui erinomaista englantia. Johnin englannista sai hädintuskin selvää. Hikoili kaljuuntuvalla otsallaan ja testissä tekemästään teknisestä piirustuksesta ei saanut mitään selvää. Valintapäätös kuitenkin tekniskaupallisen osaamisen perusteella. John osasi hinnoitella meidän tuotteet heti oikein kun taas Mark oli pahasti pielessä. Päätös aulabaarissa: otamme Johnin ja sopimus kirjoitetaan tällä viikolla. Epäluulo kaikkia kiinalaisia kohtaan edelleen sataprosenttinen, mutta bisneksen on pakko jatkua. Nyt kaikki peliin.

Haastattelujen jälkeen seison toista tuntia hotellin edessä kuumassa. Autokuski oli ilmeisesti saanut välikeikan eikä oikein käsitystä kauanko se kestää. Pari kertaa menin hetkeksi vilvoittelemaan sisälle mutta tulin nopeasti takaisin ulos. Shangri-Lan edessä ei ole parkkitilaa ja kyytiin pitää nousta kun auto on kohdalla.

Matka Shenzhenistä takaisin Dongguanin hotelliin kesti reilun tunnin ja sinä aikana ei hikoiltu. Mikä ihmeen vimma näillä on pitää auton ilmastointi aina täysillä. Pyysin matkan aikana elekielisesti kaksi kertaa ilmastointia pienemmälle ja sitä myös säädettiin, mutta koko ajan vaan kylmä. Jatkossa aina pitkähihainen mukana vaikka ulkona on 30 astetta lämmintä.

Kello lähestyy kahdeksaa kun palaan kotihotellille. Konsultin mielestä Shenzhenin Shangri-La oli ainoa oikea paikka, vaikka työnantaja ja kandidaatit ovat Dongguanista. Tähän voi olla vain kolme vaihtoehtoista syytä: 1) Se on hienoa, että ollaan Shangri-Lassa 2) Se on hienoa että ollaan Shangri-Lassa 3) Konsultilla on soppari Shangri-Lan kanssa.

Taas Fujitsu käynnistyy laiskasti ja rouske käy pitkään ennen kuin Outlook on  ladannut meilit. Asiakkaan lähettämä meili on otsikoitu pahaenteisesti. Arvaan jo viestiä klikatessani mitä on tapahtunut: Bill on paljastanut luottamuksellista tietoa. Eihän tuollaista voi tehdä! Sodanjulistus. Laitanko kovan kovaa vastaan ja narautan Billin verottajalle? Veronkierrostahan maksimissa kuolemanrangaistus. Tai uhkaisinko edes narauttamisella? Saisinko kiinalaisen vastuuseen teoistaan Kiinassa? En. Kuinka siis vastata sodanjulistukseen? Onko hyökkäys sittenkään paras puolustus. Ei aina.

Nyt alan elää kuin Billiä ei olisikaan eikä enää ikinä elonmerkkejä ketaleelle. Pelkään, että kylmää vettä tulee lisää niskaan mutta ehkä se alkaa epäillä itseään, jos ei saa pihaustakaan palautetta.