Maanantai, 26.5.2008, Suomessa.

Ensimmäiset väärinkäytökset tulivat ilmi viime vuoden elokuussa ja Billin kikkaaminen on jatkunut koko talven. Nukun rauhattomasti ja herään joka aamu neljältä. Jos antaisin Billin jatkaa, olisin pian itse mennyttä. Viimeinen pisara tipahti juuri äsken, kun Billiltä tuli sähköpostiviesti että hän aloittaa kesälomansa tänään, ilman mitään ennakkopuheita, ja kaiken lisäksi kiireellisessä projektitilanteessa. Uskomattoman röyhkeä pieni pirulainen. Kuinka sillä voi olla pokkaa ja kuinka hän voi kuvitella olevansa kuolematon. Mutta nyt saa Billin leikit loppua.

Olen vasta palannut edelliseltä Kiinan matkalta Suomeen, mutta nyt on pakko lähteä uudestaan. Billiltä pitää ottaa firman tietokone pois ja tilanne pitää käydä kertomassa tehtaille. Korvaavaa henkilöä ei ole tiedossa, mutta se asia saa luvan järjestyä; Bill lähtee NYT. Kaikki muu on toisarvoista. En ole luottanut Billiin enää elokuun jälkeen. Nytkin Bill sanoi lomansa syyksi että hänen ystävänsä isä on kuollut äkillisesti. En enää noteeraa selityksiä, koska tiedän niiden kaikkien olevan keksittyjä. En pysty keskittymään mihinkään ennen kuin tuo kiusankappale on pois.

Sunnuntai, 1.6.2008, Kiinassa.

Saavun Guangzhoun kentälle ja vastassa on autonkuljettaja, yhtä hyväntuulisena kuin aina. Aurinko nousee kirkkaana ja kuumotus tuntuu vielä aamusta mukavalta. Kuljettaja ei tiedä, että tänään on Billin viimeinen työpäivä. Kuljettaja on Billin järjestämä ja kuljettajan palkkiot ovat nousseet säännöllisesti. Bill ottaa varmasti itselleen osan kuljettajankin palkkioista. Tämä matka kentältä hotelliin tulee olemaan viimeinen, josta Bill nappaa osuutensa.

Saavumme hotellille ja kirjaudun sisään. Vastaanottovirkailija puhuu tosikiinalaisella aksentilla, totta kai, mutta kuitenkin ymmärrettävää englantia. Kiinan muutosnopeus on uskomaton, vuosi sitten hotellissa kukaan ei puhunut sanaakaan englantia. Pikkolo tuo laukkuni huoneeseen, kaivan läppärin esille, painan virtapainiketta ja Fujitsu alkaa käynnistämään laittoman raskasta Windowsia. Vaikka koneen käynnistyminen kestää minuutteja, en malta mennä lennon jäljiltä suihkuun. Nyt on vain mielessä, että nettiyhteys on avattava välittömästi, jotta voin lähettää Billille irtisanomiskirjeen.

Hong Kongissa asuva ystäväni ja Kiinan tuntija Jari Vepsäläinen on taannoin opastanut, että kiinalaisen irtisanominen on syytä hoitaa silkkihansikkain. Varmasti Jarin neuvoissa on perää, mutta kaiken sen jälkeen mitä Bill on minulle järjestänyt, silkkihansikkain käsittely on mahdoton ajatus. Kuinka voisin olla ystävällinen ihmiselle, joka on viilannut minua linssiin ties kuinka monta kertaa.

Kirje on lyhyt. Irtisanomisen syyksi olen listannut sopimuksen kohdat, joita hän on rikkonut. Lopuksi pyydän palauttamaan Billin hallussa olevan yrityksen omaisuuden hotelliini klo 15 mennessä. Painan send-nappulaa ja tehtävä on suoritettu. Olo on huojentunut ja nyt voi mennä suihkuun.