KIINALAINEN HUIJARI – OSA 0.2

Istun kotitoimistolla ja mietin menneen talven tapahtumia. Tätäkö yrittäjyys on? Taistelua kriisistä toiseen, asiakasreklamaatioita, hupenevaa kassaa, otteesta lipsuvaa kiinalaista, orastavaa vatsahaavaa…

28. huhtikuuta 2008, Espoossa

Elämä Billin kanssa on mennyt ihan mahdottomaksi temppuiluksi sen jälkeen kun kuittihuijaukset paljastuivat. Toisinaan käyttäytyy todella asiallisesti ja seuraavana päivänä taas isku päin kasvoja. Turhauttaa ja uuvuttaa.

Olen päätellyt, että Bill valitsee uusia tehdaspartnereita pääasiassa kahdella kriteerillä: 1) Tehtaan pitää olla valmis maksamaan Billille pimeä komissio GSF:n ja tehtaan välisestä kaupasta. 2) Tehtaan pitää sijaita mahdollisimman kaukana Dongguanista, jotta Bill pystyy laskuttamaan kalliita kulukorvauksia tehdasvierailuista.

Bill kirjoittaa täydellistä englantia. Käyttäytyy halutessaan kuin parhain herrasmies, on kohtelias, huomaavainen, hyvin pukeutunut. Billin ajatus toimii nopeasti ja hän on hyvä seuramies. Bill on ovela. Billillä on erikoinen kuution muotoon leikattu pystytukka. Se trimmataan viikon välein.

Talven aikana muutama tilanne, jossa Bill kertoo olevansa tehtaalla tekemässä laaduntarkastusta, mutta todellisuudessa onkin muualla. Kulukorvaukset päivittäin tehdaskäynneistä, vaikka mies loikoilee kotona.

Bill on vuokrannut hienon huoneiston vartioidulta asuinalueelta. Koti on kalustettu uusilla huonekaluilla. Vuokra on suomalaisittain halpa, mutta kiinalaisittain ei. Bill pitää loisteliaasta elämästä.

Suomeen saapuvassa tavarassa vakavia laatuongelmia, vaikka Billin tarkastusraportin mukaan kaikki pitäisi olla kunnossa. Vakava keskustelu MSN messengerissä ja Billin vakuuttelut että kaikki lähetettäväksi hyväksytty tavara on ollut pakkausvaiheessa kunnossa. Tehdas on Billin arvion mukaan lähettänyt myös hänen hylkäämiään osia. En voi uskoa, mutta onhan sekin mahdollista. Nielen taas kerran kiukkuni. Ties monennenko kerran.

Pieni ilonpilkahdus kun muistelen lenkkiä Billin kanssa. Hölkkäsimme asuinalueen ympäri muutaman kerran ajatuksena saada kevyttä liikuntaa. Ensimmäisellä kierroksella rauhallisesti tasavauhtia. Toisella kierroksella kiristi tahtia, hiki helmeili paljaalla selällä. Tulin samaa kyytiä pari metriä perässä. Bill ajatteli nöyryyttävänsä. Kolmannella kierroksella taas lisäsi vauhtia. Kysyin onko meno liian hidasta. Siihen myöntävä vastaus. Hyväksyin ja nousin rinnalle. Aloin vähitellen parantaa vauhtia, Bill irvisteli mukana. Muutin hölkän juoksuksi. Bill puuskutti kyydissä vähän aikaa mutta sitten keskeytti. Hetkellinen voimantunne ja yksi erävoitto.

Tarjous uudelta tehdaskandidaatilta. Kaikki hinnat tasan 5% alhaisemmat kuin nykyinen hinnoittelu. Uskomattoman ylimielinen Bill. Kyllähän se tietää, että ymmärrän jotain todennäköisyyslaskennasta ja osaan käyttää taskulaskinta. Ilmeisesti ei vaan vaivautunut ajattelemaan, että vertaisin muutosprosentit. Voiko tehdä vahingossa noin typerän virheen, ajattelen raivon ja riemun sekaisin tuntein.

Arvioin kuinka hän toimii tehtaiden kanssa. Esittää uhria: Raataa nälkäpalkalla ja valkonaama riistää. Kertoo kuinka kiero olen, kuinka vaikeata minulta on saada tietoja, kuinka vähennän palkasta, kuinka puristan hänestä mehut irti. Kalastaa maanmiehiltään myötätuntoa ja onnistuu puhumaan johtajat puolelleen.

Bill kertoo suunnittelevansa auton hankintaa. Passat on harkinnassa. Iso VW on menestyksen symboli ja sellainen herättäisi arvostusta. Billillä täytyy olla merkittäviä sivutuloja. Salaa toivon, että ehtii hankkia auton ennen kuin tulot loppuvat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s